Psalms 69
1 For the Leader; upon Shoshannim. A Psalm of David. Save me, O God; for the waters are come in even unto the soul.
Davidin Psalmi kukkasista, edelläveisaajalle. Jumala, auta minua; sillä vedet käyvät hamaan minun sieluuni asti.
2 I am sunk in deep mire, where there is no standing; I am come into deep waters, and the flood overwhelmeth me.
Minä vajoon syvään mutaan, jossa ei pohjaa ole: minä olen tullut syviin vesiin, ja virta upottaa minun.
3 I am weary of my crying; my throat is dried; mine eyes fail while I wait for my God.
Minä väsyn huutamisesta: minun kurkkuni kuivettuu: minun näkyni vaipuu, toivoissani minun Jumalani päälle.
4 They that hate me without a cause are more than the hairs of my head; they that would cut me off, being mine enemies wrongfully, are many; should I restore that which I took not away?
Niitä on enempi kuin päässäni hiuksia, jotka ilman syytä minua vihaavat, jotka syyttömästi minun viholliseni ovat, ja minua hukuttavat, ovat väkevät: niitä täytyy minun maksaa, joita en minä ryövännyt.
5 O God, Thou knowest my folly; and my trespasses are not hid from Thee.
Jumala, sinäpä tiedät minun tyhmyyteni, ja minun rikokseni ei ole sinulta salatut.
6 Let not them that wait for Thee be ashamed through me, O Lord GOD of hosts; let not those that seek Thee be brought to confusion through me, O God of Israel.
Älä salli heitä häpiään tulla minun tähteni, jotka sinua odottavat, Herra, Herra Zebaot: älä anna heitä häväistä minun tähteni, jotka sinua etsivät, Israelin Jumala.
7 Because for Thy sake I have borne reproach; confusion hath covered my face.
Sillä sinun tähtes minä pilkkaa kärsin; minun kasvoni ovat täynnä häpiää.
8 I am become a stranger unto my brethren, and an alien unto my mother's children.
Minä olen muukalaiseksi veljilleni tullut, ja oudoksi äitini lapsille.
9 Because zeal for Thy house hath eaten me up, and the reproaches of them that reproach Thee are fallen upon me.
Sillä sinun huonees kiivaus syö minua: ja heidän pilkkansa, jotka sinua pilkkasivat, lankesi minun päälleni.
10 And I wept with my soul fasting, and that became unto me a reproach.
Minä itkin ja paastosin hartaasti, ja minä pilkattiin päälliseksi.
11 I made sackcloth also my garment, and I became a byword unto them.
Ja minä puin säkin ylleni, ja olin heille sananlaskuksi.
12 They that sit in the gate talk of me; and I am the song of the drunkards.
Jotka portissa istuvat, ne minusta jaarittelevat, ja juodessansa he minusta lauleskelevat.
13 But as for me, let my prayer be unto Thee, O LORD, in an acceptable time; O God, in the abundance of Thy mercy, answer me with the truth of Thy salvation.
Mutta minä rukoilen sinua, Herra, otollisella ajalla, Jumala, sinun suuren laupiutes puolesta: kuule minua sinun autuutes totuuden tähden.
14 Deliver me out of the mire, and let me not sink; let me be delivered from them that hate me, and out of the deep waters.
Pelasta minua loasta, etten minä vajoaisi; että minä pelastettaisiin vihollisistani ja syvistä vesistä.
15 Let not the waterflood overwhelm me, neither let the deep swallow me up; and let not the pit shut her mouth upon me.
Ettei vuo minua upottaisi ja syvyydet minua lainoaisi, eikä kaivon suu suljettaisi minun päälleni.
16 Answer me, O LORD, for Thy mercy is good; according to the multitude of Thy compassions turn Thou unto me.
Kuule minua, Herra; sillä sinun laupiutes on hyvä: käännä sinuas minun puoleeni, sinun suuren laupiutes tähden.
17 And hide not Thy face from Thy servant; for I am in distress; answer me speedily.
Ja älä peitä kasvojas palvelialtas; sillä minä ahdistetaan: kuultele minua nopiasti.
18 Draw nigh unto my soul, and redeem it; ransom me because of mine enemies.
Lähene minun sieluani, ja lunasta häntä: minun vihollisteni tähden pelasta minua.
19 Thou knowest my reproach, and my shame, and my confusion; mine adversaries are all before Thee.
Sinäpä tiedät pilkkani, häpiäni ja häväistykseni: kaikki minun viholliseni ovat edessäs.
20 Reproach hath broken my heart; and I am sore sick; and I looked for some to show compassion, but there was none; and for comforters, but I found none.
Pilkka särkee minun sydämeni ja vaivaa minua: minä odotan, jos joku armahtais, ja ei ole kenkään, ja lohduttajia, vaan en ketään löydä.
21 Yea, they put poison into my food; and in my thirst they gave me vinegar to drink.
Ja he antoivat minulle sappea syödäkseni, ja etikkaa juodakseni minun janossani.
22 Let their table before them become a snare; and when they are in peace, let it become a trap.
Heidän pöytänsä olkoon heille paulaksi, sekä kostoksi että lankeemiseksi.
23 Let their eyes be darkened, that they see not; and make their loins continually to totter.
Tulkoon heidän silmänsä pimiäksi, ettei he näkisi, ja salli heidän lanteensa aina horjua.
24 Pour out Thine indignation upon them, and let the fierceness of Thine anger overtake them.
Vuodata närkästykses heidän päällensä, ja hirmuinen vihas käsittäköön heitä,
25 Let their encampment be desolate; let none dwell in their tents.
Olkoon heidän huoneensa kylmillä; ja ei kenkään olko, joka heidän majassansa asuis.
26 For they persecute him whom Thou hast smitten; and they tell of the pain of those whom Thou hast wounded.
Sillä he vainoovat sitä, jota lyönyt olet, ja juttelevat niiden kipua, joita haavoittanut olet.
27 Add iniquity unto their iniquity; and let them not come into Thy righteousness.
Salli heitä langeta synnistä syntiin, ettei he tulisi sinun vanhurskautees.
28 Let them be blotted out of the book of the living, and not be written with the righteous.
Pyyhi heitä eläväin kirjasta, ettei he kirjoitettaisi vanhurskasten kanssa.
29 But I am afflicted and in pain; let Thy salvation, O God, set me up on high.
Mutta minä olen raadollinen ja murheellinen: Jumala, sinun autuutes suojelkoon minua!
30 I will praise the name of God with a song, and will magnify Him with thanksgiving.
Minä kiitän Jumalan nimeä veisuulla, ja suuresti ylistän häntä kiitoksella.
31 And it shall please the LORD better than a bullock that hath horns and hoofs.
Se kelpaa paremmin Herralle kuin härkä taikka mulli, jolla ovat sarvet ja sorkat.
32 The humble shall see it, and be glad; ye that seek after God, let your heart revive.
Raadolliset näkevät sen ja iloitsevat, ja jotka Jumalaa etsivät, heidän sydämensä pitää elämän.
33 For the LORD hearkeneth unto the needy, and despiseth not His prisoners.
Sillä Herra kuulee köyhiä, ja ei hän vankiansa katso ylön.
34 Let heaven and earth praise Him, the seas, and every thing that moveth therein.
Kiittäkään häntä taivaat ja maa, meri, ja kaikki kuin niissä liikkuvat.
35 For God will save Zion, and build the cities of Judah; and they shall abide there, and have it in possession.
Sillä Jumala auttaa Zionia ja rakentaa Juudan kaupungit, että siellä asutaan, ja se perinnöllä omistetaan.
36 The seed also of His servants shall inherit it; and they that love His name shall dwell therein.
Ja hänen palveliainsa siemen sen perii: ja ne, jotka hänen nimeänsä rakastavat, pitää asuman siinä.
