Psalms 44
1 For the Leader; a Psalm of the sons of Korah. Maschil. O God, we have heard with our ears, our fathers have told us; a work Thou didst in their days, in the days of old.
Koran lasten opetus, edelläveisaajalle. Jumala! me olemme korvillamme kuulleet, meidän isämme ovat meille luetelleet, mitäs heidän aikanansa ja muinen tehnyt olet.
2 Thou with Thy hand didst drive out the nations, and didst plant them in; Thou didst break the peoples, and didst spread them abroad.
Sinä olet ajanut pakanat pois kädelläs; mutta heidät sinä olet istuttanut siaan: sinä olet kansat kadottanut, mutta heitä sinä olet levittänyt.
3 For not by their own sword did they get the land in possession, neither did their own arm save them; but Thy right hand, and Thine arm, and the light of Thy countenance, because Thou wast favourable unto them.
Sillä ei he ole miekallansa maata omistaneet, ja heidän käsivartensa ei auttaneet heitä, vaan sinun oikia kätes ja sinun käsivartes, ja sinun kasvois valkeus; sillä sinä mielistyit heihin.
4 Thou art my King, O God; command the salvation of Jacob.
Jumala, sinä olet minun kuninkaani, joka autuuden Jakobille lupaat.
5 Through Thee do we push down our adversaries; through Thy name do we tread them under that rise up against us.
Sinun kauttas me vihollisemme paiskaamme maahan; sinun nimessäs me tallaamme vastaankarkaajamme.
6 For I trust not in my bow, neither can my sword save me.
Sillä en minä luota joutseeni, eikä miekkani auta minua.
7 But Thou hast saved us from our adversaries, and hast put them to shame that hate us.
Mutta sinä autat meitä vihollisistamme, ja saatat niitä häpiään, jotka meitä vihaavat.
8 In God have we gloried all the day, and we will give thanks unto Thy name for ever. (Selah)
Jumalasta me kerskaamme joka päivä, ja kiitämme sinun nimeäs ijankaikkisesti, (Sela)
9 Yet Thou hast cast off, and brought us to confusion; and goest not forth with our hosts.
Miksi sinä nyt sysäät meitä pois, ja annat meidän häpiään tulla, etkä lähde meidän sotajoukkomme kanssa?
10 Thou makest us to turn back from the adversary; and they that hate us spoil at their will.
Sinä annat meidän paeta vihollistemme edessä, että ne raatelisivat meitä, jotka meitä vihaavat.
11 Thou hast given us like sheep to be eaten; and hast scattered us among the nations.
Sinä annat meitä syötäviksi niinkuin lampaita, ja hajoitat pakanain sekaan.
12 Thou sellest Thy people for small gain, and hast not set their prices high.
Sinä myit kansas ilman hintaa, ja et mitään siitä ottanut.
13 Thou makest us a taunt to our neighbours, a scorn and a derision to them that are round about us.
Sinä panet meitä häpiäksi läsnä-asuvaisillemme, pilkaksi ja nauruksi niille, jotka meidän ympärillämme ovat.
14 Thou makest us a byword among the nations, a shaking of the head among the peoples.
Sinä teet meitä sananlaskuksi pakanain seassa, ja että kansat vääntelevät päätänsä meidän tähtemme.
15 All the day is my confusion before me, and the shame of my face hath covered me,
Joka päivä on minun häväistykseni minun edessäni; ja minun kasvoini häpiä peittää minun,
16 For the voice of him that taunteth and blasphemeth; by reason of the enemy and the revengeful.
Että minun pitää pilkkaajia ja laittajia kuuleman, ja viholliset ja tylyt kostajat näkemän.
17 All this is come upon us; yet have we not forgotten Thee, neither have we been false to Thy covenant.
Nämät kaikki ovat tulleet meidän päällemme; ja emme sentähden ole sinua unhottaneet, emmekä petollisesti sinun liittoas vastaan tehneet.
18 Our heart is not turned back, neither have our steps declined from Thy path;
Ja ei meidän sydämemme takaperin kääntynyt, eikä meidän käymisemme poikennut sinun tiestäs;
19 Though Thou hast crushed us into a place of jackals, and covered us with the shadow of death.
Ettäs meitä niin löit rikki lohikärmeiden seassa ja peitit meitä kuoleman varjolla.
20 If we had forgotten the name of our God, or spread forth our hands to a strange god;
Jos me olisimme meidän Jumalamme nimen unhottaneet, ja meidän kätemme nostaneet vieraalle Jumalalle,
21 Would not God search this out? For He knoweth the secrets of the heart.
Eikö Jumala sitä etsisi? vaan hän itse tietää meidän sydämemme pohjan.
22 Nay, but for Thy sake are we killed all the day; we are accounted as sheep for the slaughter.
Sillä sinun tähtes me surmataan joka päivä: ja me luetaan teuraslampaiksi.
23 Awake, why sleepest Thou, O Lord? Arouse Thyself, cast not off for ever.
Herää, Herra, miksis makaat? valvo, ja älä meitä sysää pois kaiketikaan.
24 Wherefore hidest Thou Thy face, and forgettest our affliction and our oppression?
Miksis peität kasvos, ja unohdat meidän raadollisuutemme ja ahdistuksemme?
25 For our soul is bowed down to the dust; our belly cleaveth unto the earth.
Sillä meidän sielumme on painettu alas maahan asti: meidän vatsamme riippuu maassa.
26 Arise for our help, and redeem us for Thy mercy's sake.
Nouse, auta meitä, ja lunasta meitä laupiutes tähden!
