Psalms 34
1 A Psalm of David; when he changed his demeanour before Abimelech, who drove him away, and he departed. I will bless the LORD at all times; His praise shall continually be in my mouth.
Davidin Psalmi, koska hän muotonsa muutti Abimelekin edessä, joka hänen ajoi pois tyköänsä ja hän meni pois. Minä kiitän Herraa aina: hänen kiitoksensa on alati minun suussani.
2 My soul shall glory in the LORD; the humble shall hear thereof, and be glad.
Minun sieluni kerskaa Herrassa, että raadolliset sen kuulevat ja iloitsevat.
3 O magnify the LORD with me, and let us exalt His name together.
Ylistäkäät Herraa minun kanssani, ja korottakaamme ynnä hänen nimeänsä.
4 I sought the LORD, and He answered me, and delivered me from all my fears.
Kuin minä Herraa etsin, kuuli hän minun rukoukseni, ja pelasti minun kaikista vavistuksistani.
5 They looked unto Him, and were radiant; and their faces shall never be abashed.
Jotka häntä katsovat, ne valaistaan: heidän kasvonsa ei tule häpiään.
6 This poor man cried, and the LORD heard, and saved him out of all his troubles.
Kuin raadollinen huusi, kuuli Herra häntä, ja autti hänen kaikista tuskistansa.
7 The angel of the LORD encampeth round about them that fear Him, and delivereth them.
Herran enkeli piirittää niitä, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heitä.
8 O consider and see that the LORD is good; happy is the man that taketh refuge in Him.
Maistakaat ja katsokaat, kuinka Herra on suloinen: autuas on se, joka häneen turvaa.
9 O fear the LORD, ye His holy ones; for there is no want to them that fear Him.
Peljätkään Herraa kaikki hänen pyhänsä; sillä jotka häntä pelkäävät, ei niiltä mitään puutu.
10 The young lions do lack, and suffer hunger; but they that seek the LORD want not any good thing.
Nuorten jalopeurain pitää tarvitseman ja isooman; mutta jotka Herraa etsivät, ei heiltä mitään hyvää puutu.
11 Come, ye children, hearken unto me; I will teach you the fear of the LORD.
Tulkaat tänne, lapset, kuulkaat minua: Herran pelvon minä teille opetan.
12 Who is the man that desireth life, and loveth days, that he may see good therein?
Kuka on, joka (hyvää) elämää pyytää? ja pitäis mielellänsä hyviä päiviä?
13 Keep thy tongue from evil, and thy lips from speaking guile.
Varjele kieles pahuudesta, ja huules vilppiä puhumasta.
14 Depart from evil, and do good; seek peace, and pursue it.
Lakkaa pahasta ja tee hyvää: etsi rauhaa ja noutele häntä.
15 The eyes of the LORD are toward the righteous, and His ears are open unto their cry.
Herran silmät katsovat vanhurskaita, ja hänen korvansa heidän huutoansa.
16 The face of the LORD is against them that do evil, to cut off the remembrance of them from the earth.
Mutta Herran kasvot ovat pahointekiöitä vastaan, hukuttamaan maasta heidän muistoansa.
17 They cried, and the LORD heard, and delivered them out of all their troubles.
Kuin (vanhurskaat) huutavat, niin Herra kuulee, ja pelastaa heitä kaikista heidän tuskistansa.
18 The LORD is nigh unto them that are of a broken heart, and saveth such as are of a contrite spirit.
Herra on juuri läsnä niitä, joilla on murheellinen sydän, ja auttaa niitä, joilla on surkia mieli.
19 Many are the ills of the righteous, but the LORD delivereth him out of them all.
Vanhurskaalle tapahtuu paljo pahaa; mutta Herra hänen niistä kaikista päästää.
20 He keepeth all his bones; not one of them is broken.
Hän kätkee kaikki hänen luunsa, ettei yhtäkään niistä murreta.
21 Evil shall kill the wicked; and they that hate the righteous shall be held guilty.
Pahuus tappaa jumalattoman, ja jotka vanhurskasta vihaavat, ne hukutetaan.
22 The LORD redeemeth the soul of His servants; and none of them that take refuge in Him shall be desolate.
Herra lunastaa palveliansa sielut; ja kaikki, jotka häneen toivovat, ei pidä hukkuman.
