Psalms 137

1 By the rivers of Babylon, there we sat down, yea, we wept, when we remembered Zion.

Baabelin virtain vierillä-siellä me istuimme ja itkimme, kun Siionia muistelimme.

2 Upon the willows in the midst thereof we hanged up our harps.

Pajuihin, joita siellä oli, me ripustimme kanteleemme.

3 For there they that led us captive asked of us words of song, and our tormentors asked of us mirth: 'Sing us one of the songs of Zion.'

Sillä vangitsijamme vaativat meiltä siellä lauluja ja orjuuttajamme iloa: "Veisatkaa meille Siionin virsiä".

4 How shall we sing the LORD'S song in a foreign land?

Kuinka me voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla?

5 If I forget thee, O Jerusalem, let my right hand forget her cunning.

Jos minä unhotan sinut, Jerusalem, niin unhota sinä minun oikea käteni.

6 Let my tongue cleave to the roof of my mouth, if I remember thee not; if I set not Jerusalem above my chiefest joy.

Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen pidä Jerusalemia ylimpänä ilonani.

7 Remember, O LORD, against the children of Edom the day of Jerusalem; who said: 'Rase it, rase it, even to the foundation thereof.'

Muista, Herra, Jerusalemin tuhopäivä, kosta se Edomin lapsille, jotka sanoivat: "Hajottakaa se, hajottakaa perustuksia myöten!"

8 O daughter of Babylon, that art to be destroyed; happy shall he be, that repayeth thee as thou hast served us.

Tytär Baabel, sinä häviön oma, autuas se, joka sinulle kostaa kaiken, minkä olet meille tehnyt!

9 Happy shall he be, that taketh and dasheth thy little ones against the rock.

Autuas se, joka ottaa sinun pienet lapsesi ja murskaa ne kallioon!