Psalms 109
1 For the Leader. A Psalm of David. O God of my praise, keep not silence;
Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Jumala, minun ylistykseni, älä ole vaiti.
2 For the mouth of the wicked and the mouth of deceit have they opened against me; they have spoken unto me with a lying tongue.
Sillä he ovat avanneet minua vastaan jumalattoman ja petollisen suun, he puhuttelevat minua valheen kielellä.
3 They compassed me about also with words of hatred, and fought against me without a cause.
Vihan sanoilla he ovat minut piirittäneet, ja syyttä he sotivat minua vastaan.
4 In return for my love they are my adversaries; but I am all prayer.
Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat, mutta minä ainoastaan rukoilen.
5 And they have laid upon me evil for good, and hatred for my love:
He kostavat minulle hyvän pahalla ja rakkauteni vihalla.
6 'Set Thou a wicked man over him; and let an adversary stand at his right hand.
Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellansa.
7 When he is judged, let him go forth condemned; and let his prayer be turned into sin.
Oikeuden edessä hän joutukoon syyhyn, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi.
8 Let his days be few; let another take his charge.
Hänen päivänsä olkoot harvat, ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa.
9 Let his children be fatherless, and his wife a widow.
Tulkoot hänen lapsensa orvoiksi ja hänen vaimonsa leskeksi.
10 Let his children be vagabonds, and beg; and let them seek their bread out of their desolate places.
Kierrelkööt hänen lapsensa alati kerjäten, anelkoot kaukana kotinsa raunioilta.
11 Let the creditor distrain all that he hath; and let strangers make spoil of his labour.
Anastakoon koronkiskuri kaiken hänen omansa, ja riistäkööt vieraat hänen vaivannäkönsä.
12 Let there be none to extend kindness unto him; neither let there be any to be gracious unto his fatherless children.
Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta, älköönkä kukaan armahtako hänen orpojansa.
13 Let his posterity be cut off; in the generation following let their name be blotted out.
Hänen jälkeläisensä hävitkööt sukupuuttoon, pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa.
14 Let the iniquity of his fathers be brought to remembrance unto the LORD; and let not the sin of his mother be blotted out.
Hänen isiensä rikkomukset pysykööt Herran muistossa, älköönkä hänen äitinsä syntiä pyyhittäkö pois.
15 Let them be before the LORD continually, that He may cut off the memory of them from the earth.
Olkoot ne Herran edessä alati, ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä.
16 Because that he remembered not to do kindness, but persecuted the poor and needy man, and the broken in heart he was ready to slay.
Sillä se mies ei ajatellutkaan tehdä laupeutta, vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa, tappaaksensa hänet.
17 Yea, he loved cursing, and it came unto him; and he delighted not in blessing, and it is far from him.
Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä; hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas.
18 He clothed himself also with cursing as with his raiment, and it is come into his inward parts like water, and like oil into his bones.
Hän puki kirouksen yllensä niinkuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa niinkuin vesi ja hänen luihinsa niinkuin öljy.
19 Let it be unto him as the garment which he putteth on, and for the girdle wherewith he is girded continually.'
Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu, ja vyönä, johon hän aina vyöttäytyy.
20 This would mine adversaries effect from the LORD, and they that speak evil against my soul.
Tämä olkoon Herralta minun vainoojaini palkka ja niiden, jotka puhuvat pahaa minua vastaan.
21 But Thou, O GOD the Lord, deal with me for Thy name's sake; because Thy mercy is good, deliver Thou me.
Mutta sinä, Herra, Herra, auta minua nimesi tähden, sillä sinun armosi on hyvä, pelasta minut.
22 For I am poor and needy, and my heart is wounded within me.
Sillä minä olen kurja ja köyhä, ja sydämeni on haavoitettu minun rinnassani.
23 I am gone like the shadow when it lengtheneth; I am shaken off as the locust.
Minä katoan pois kuin pitenevä varjo, minut pudistetaan pois kuin heinäsirkka.
24 My knees totter through fasting; and my flesh is lean, and hath no fatness.
Polveni horjuvat paastoamisesta, ja minun ruumiini on laihtunut lihattomaksi.
25 I am become also a taunt unto them; when they see me, they shake their head.
Ja minä olen joutunut heidän herjattavakseen, minut nähdessään he nyökyttävät päätänsä.
26 Help me, O LORD my God; O save me according to Thy mercy;
Auta minua, Herra, minun Jumalani, pelasta minut armosi jälkeen;
27 That they may know that this is Thy hand; that Thou, LORD, hast done it.
ja he saakoot tuta, että tämä on sinun kätesi, että sinä, Herra, sen teit.
28 Let them curse, but bless Thou; when they arise, they shall be put to shame, but Thy servant shall rejoice.
Jos he kiroavat, siunaa sinä, jos he nousevat, joutukoot häpeään, mutta palvelijasi saakoon iloita.
29 Mine adversaries shall be clothed with confusion, and shall put on their own shame as a robe.
Olkoon häväistys minun vainoojaini pukuna, ja verhotkoon heitä heidän häpeänsä niinkuin viitta.
30 I will give great thanks unto the LORD with my mouth; yea, I will praise Him among the multitude;
Minä suullani kiitän suuresti Herraa, ja monien keskellä minä ylistän häntä.
31 Because He standeth at the right hand of the needy, to save him from them that judge his soul.
Sillä hän seisoo köyhän oikealla puolella pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat.
