Psalms 104
1 Bless the LORD, O my soul. O LORD my God, Thou art very great; Thou art clothed with glory and majesty.
Kiitä Herraa, minun sieluni, Herra, minun Jumalani, sinä olet ylen suuri; valkeus ja kirkkaus on sinun pukusi.
2 Who coverest Thyself with light as with a garment, who stretchest out the heavens like a curtain;
Sinä verhoudut valoon niinkuin viittaan, sinä levität taivaat niinkuin teltan;
3 Who layest the beams of Thine upper chambers in the waters, who makest the clouds Thy chariot, who walkest upon the wings of the wind;
sinä rakennat salisi vetten päälle, teet pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulen siivillä.
4 Who makest winds Thy messengers, the flaming fire Thy ministers.
Sinä teet tuulet sanasi saattajiksi, palvelijoiksesi tulen liekit.
5 Who didst establish the earth upon its foundations, that it should not be moved for ever and ever;
Sinä asetit maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti.
6 Thou didst cover it with the deep as with a vesture; the waters stood above the mountains.
Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella: vuoria ylempänä seisoivat vedet.
7 At Thy rebuke they fled, at the voice of Thy thunder they hasted away —
Mutta ne pakenivat sinun nuhteluasi, sinun jylinääsi ne juoksivat pakoon;
8 The mountains rose, the valleys sank down — unto the place which Thou hadst founded for them;
vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat paikkoihin, jotka sinä olit niille valmistanut.
9 Thou didst set a bound which they should not pass over, that they might not return to cover the earth.
Sinä panit rajan, jonka yli vedet eivät käy eivätkä palaja peittämään maata.
10 Who sendest forth springs into the valleys; they run between the mountains;
Sinä kuohutit laaksoista lähteet, jotka vuorten välillä vuotavat.
11 They give drink to every beast of the field, the wild asses quench their thirst.
Ne antavat juoman kaikille metsän eläimille, villiaasit niistä janonsa sammuttavat.
12 Beside them dwell the fowl of the heaven, from among the branches they sing.
Niiden partailla asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvien välissä.
13 Who waterest the mountains from Thine upper chambers; the earth is full of the fruit of Thy works.
Saleistasi sinä kastelet vuoret, sinun töittesi hedelmistä maa saa ravintonsa.
14 Who causeth the grass to spring up for the cattle, and herb for the service of man; to bring forth bread out of the earth,
Sinä kasvatat ruohon karjalle ja kasvit ihmisen tarpeeksi. Niin sinä tuotat maasta leivän
15 And wine that maketh glad the heart of man, making the face brighter than oil, and bread that stayeth man's heart.
ja viinin, joka ilahuttaa ihmisen sydämen; niin sinä saatat kasvot öljystä kiiltäviksi, ja leipä vahvistaa ihmisen sydäntä.
16 The trees of the LORD have their fill, the cedars of Lebanon, which He hath planted;
Ravintonsa saavat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän on istuttanut.
17 Wherein the birds make their nests; as for the stork, the fir-trees are her house.
Niissä lintuset pesivät, ja haikaroilla on majansa kypresseissä.
18 The high mountains are for the wild goats; the rocks are a refuge for the conies.
Korkeat vuoret ovat kauristen hallussa, kallionkolot ovat tamaanien suoja.
19 Who appointedst the moon for seasons; the sun knoweth his going down.
Kuun sinä olet tehnyt näyttämään aikoja; aurinko tietää laskunsa.
20 Thou makest darkness, and it is night, wherein all the beasts of the forest do creep forth.
Sinä teet pimeän, niin tulee yö; silloin lähtevät liikkeelle kaikki metsän eläimet.
21 The young lions roar after their prey, and seek their food from God.
Nuoret jalopeurat kiljuvat saalista ja pyytävät Jumalalta elatustansa.
22 The sun ariseth, they slink away, and couch in their dens.
Aurinko nousee, ne vetäytyvät pois ja laskeutuvat luoliinsa maata.
23 Man goeth forth unto his work and to his labour until the evening.
Silloin ihminen menee töihinsä ja askaroitsee iltaan asti.
24 How manifold are Thy works, O LORD! In wisdom hast Thou made them all; the earth is full of Thy creatures.
Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi.
25 Yonder sea, great and wide, therein are creeping things innumerable, living creatures, both small and great.
Merikin, suuri ja aava-siinä vilisee lukemattomat laumat pieniä ja suuria eläviä.
26 There go the ships; there is leviathan, whom Thou hast formed to sport therein.
Siellä kulkevat laivat, siellä Leviatan, jonka sinä olet luonut siinä leikitsemään.
27 All of them wait for Thee, that Thou mayest give them their food in due season.
Ne kaikki odottavat sinua, että antaisit heille ruuan ajallansa.
28 Thou givest it unto them, they gather it; Thou openest Thy hand, they are satisfied with good.
Sinä annat niille, ja ne kokoavat, sinä avaat kätesi, ja ne ravitaan hyvyydellä.
29 Thou hidest Thy face, they vanish; Thou withdrawest their breath, they perish, and return to their dust.
Sinä peität kasvosi, ja ne peljästyvät, sinä otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palajavat tomuun jälleen.
30 Thou sendest forth Thy spirit, they are created; and Thou renewest the face of the earth.
Sinä lähetät henkesi, ja ne luodaan; ja sinä uudistat maan muodon.
31 May the glory of the LORD endure for ever; let the LORD rejoice in His works!
Pysyköön Herran kunnia iankaikkisesti. Saakoon Herra teoistansa iloita,
32 Who looketh on the earth, and it trembleth; He toucheth the mountains, and they smoke.
hän, joka katsahtaa maahan, ja se vapisee, joka koskettaa vuoria, ja ne suitsuavat.
33 I will sing unto the LORD as long as I live; I will sing praise to my God while I have any being.
Kaiken ikäni minä ylistän Herraa, minä veisaan Jumalani kiitosta, niin kauan kuin elän.
34 Let my musing be sweet unto Him; as for me, I will rejoice in the LORD.
Olkoot minun tutkisteluni hänelle otolliset; minä iloitsen Herrassa.
35 Let sinners cease out of the earth, and let the wicked be no more. Bless the LORD, O my soul. Hallelujah.
Hävitkööt syntiset maasta, älköön jumalattomia enää olko. Kiitä Herraa, minun sieluni. Halleluja!
