Psalms 102
1 A Prayer of the afflicted, when he fainteth, and poureth out his complaint before the LORD. O LORD, hear my prayer, and let my cry come unto Thee.
Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!
2 Hide not Thy face from me in the day of my distress; incline Thine ear unto me; in the day when I call answer me speedily.
Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.
3 For my days are consumed like smoke, and my bones are burned as a hearth.
Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.
4 My heart is smitten like grass, and withered; for I forget to eat my bread.
Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.
5 By reason of the voice of my sighing my bones cleave to my flesh.
Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.
6 I am like a pelican of the wilderness; I am become as an owl of the waste places.
Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.
7 I watch, and am become like a sparrow that is alone upon the housetop.
Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.
8 Mine enemies taunt me all the day; they that are mad against me do curse by me.
Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.
9 For I have eaten ashes like bread, and mingled my drink with weeping,
Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,
10 Because of Thine indignation and Thy wrath; for Thou hast taken me up, and cast me away.
Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.
11 My days are like a lengthening shadow; and I am withered like grass.
Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.
12 But Thou, O LORD, sittest enthroned for ever; and Thy name is unto all generations.
Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.
13 Thou wilt arise, and have compassion upon Zion; for it is time to be gracious unto her, for the appointed time is come.
Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.
14 For Thy servants take pleasure in her stones, and love her dust.
Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,
15 So the nations will fear the name of the LORD, and all the kings of the earth Thy glory;
Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.
16 When the LORD hath built up Zion, when He hath appeared in His glory;
Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.
17 When He hath regarded the prayer of the destitute, and hath not despised their prayer.
Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.
18 This shall be written for the generation to come; and a people which shall be created shall praise the LORD.
Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.
19 For He hath looked down from the height of His sanctuary; from heaven did the LORD behold the earth;
Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,
20 To hear the groaning of the prisoner; to loose those that are appointed to death;
Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;
21 That men may tell of the name of the LORD in Zion, and His praise in Jerusalem;
Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,
22 When the peoples are gathered together, and the kingdoms, to serve the LORD.
Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.
23 He weakened my strength in the way; He shortened my days.
Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.
24 I say: 'O my God, take me not away in the midst of my days, Thou whose years endure throughout all generations.
Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.
25 Of old Thou didst lay the foundation of the earth; and the heavens are the work of Thy hands.
Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.
26 They shall perish, but Thou shalt endure; yea, all of them shall wax old like a garment; as a vesture shalt Thou change them, and they shall pass away;
Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.
27 But Thou art the selfsame, and Thy years shall have no end.
Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.
28 The children of Thy servants shall dwell securely, and their seed shall be established before Thee.'
Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.
