Proverbs 5
1 My son, attend unto my wisdom; incline thine ear to my understanding;
Poikani, kuuntele minun viisauttani, kallista korvasi minun taidolleni
2 That thou mayest preserve discretion, and that thy lips may keep knowledge.
ottaaksesi vaarin taidollisuudesta, ja huulesi säilyttäkööt tiedon.
3 For the lips of a strange woman drop honey, and her mouth is smoother than oil;
Sillä hunajaa tiukkuvat vieraan vaimon huulet, hänen suunsa on öljyä liukkaampi.
4 But her end is bitter as wormwood, sharp as a two-edged sword.
Mutta lopulta hän on karvas kuin koiruoho, terävä kuin kaksiteräinen miekka.
Hänen jalkansa kulkevat alas kuolemaan, tuonelaan vetävät hänen askeleensa. (Sheol h7585)
6 Lest she should walk the even path of life, her ways wander, but she knoweth it not.
Ei käy hän elämän tasaista polkua, hänen tiensä horjuvat hänen huomaamattaan.
7 Now therefore, O ye children, hearken unto me, and depart not from the words of my mouth.
Niinpä, lapset, kuulkaa minua, älkää väistykö minun suuni sanoista.
8 Remove thy way far from her, and come not nigh the door of her house;
Pidä tiesi kaukana tuollaisesta äläkä lähesty hänen majansa ovea,
9 Lest thou give thy vigour unto others, and thy years unto the cruel;
ettet antaisi muille kunniaasi etkä vuosiasi armottomalle,
10 Lest strangers be filled with thy strength, and thy labours be in the house of an alien;
ettei sinun tavarasi ravitsisi vieraita, sinun vaivannäkösi joutuisi toisen taloon
11 And thou moan, when thine end cometh, when thy flesh and thy body are consumed,
ja ettet lopulta päätyisi huokailemaan ruumiisi ja lihasi riutuessa
12 And say: 'How have I hated instruction, and my heart despised reproof;
ja sanomaan: "Miksi minä kuritusta vihasin ja sydämeni halveksui nuhdetta?
13 Neither have I hearkened to the voice of my teachers, nor inclined mine ear to them that instructed me!
Miksi en kuullut neuvojaini ääntä, kallistanut korvaani opettajilleni?
14 I was well nigh in all evil in the midst of the congregation and assembly.'
Olin joutua kokonaan turmion omaksi keskellä seurakunnan ja kansankokouksen."
15 Drink waters out of thine own cistern, and running waters out of thine own well.
Juo vettä omasta säiliöstäsi, sitä, mikä omasta kaivostasi juoksee.
16 Let thy springs be dispersed abroad, and courses of water in the streets.
Vuotaisivatko sinun lähteesi kadulle, toreille sinun vesiojasi!
17 Let them be only thine own, and not strangers' with thee.
Olkoot ne sinun omasi yksin, älkööt vierasten sinun ohessasi.
18 Let thy fountain be blessed; and have joy of the wife of thy youth.
Olkoon sinun lähteesi siunattu, ja iloitse nuoruutesi vaimosta.
19 A lovely hind and a graceful doe, let her breasts satisfy thee at all times; with her love be thou ravished always.
Armas peura, suloinen vuorikauris-hänen rintansa sinua aina riemulla ravitkoot, hurmautuos alati hänen rakkaudestaan.
20 Why then wilt thou, my son, be ravished with a strange woman, and embrace the bosom of an alien?
Miksi, poikani, hurmautuisit irstaaseen naiseen ja syleilisit vieraan vaimon povea?
21 For the ways of man are before the eyes of the LORD, and He maketh even all his paths.
Sillä Herran silmien edessä ovat miehen tiet, ja hän tutkii kaikki hänen polkunsa.
22 His own iniquities shall ensnare the wicked, and he shall be holden with the cords of his sin.
Jumalattoman vangitsevat hänen rikoksensa, ja hän tarttuu oman syntinsä pauloihin.
23 He shall die for lack of instruction; and in the greatness of his folly he shall reel.
Kurittomuuteensa hän kuolee ja suistuu harhaan suuressa hulluudessaan.
