Lamentations 5
1 Remember, O LORD, what is come upon us; behold, and see our reproach.
Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.
2 Our inheritance is turned unto strangers, our houses unto aliens.
Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.
3 We are become orphans and fatherless, our mothers are as widows.
Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.
4 We have drunk our water for money; our wood cometh to us for price.
Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.
5 To our very necks we are pursued; we labour, and have no rest.
kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.
6 We have given the hand to Egypt, and to Assyria, to have bread enough;
Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.
7 Our fathers have sinned, and are not; and we have borne their iniquities.
Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.
8 Servants rule over us; there is none to deliver us out of their hand.
Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.
9 We get our bread with the peril of our lives because of the sword of the wilderness.
Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.
10 Our skin is hot like an oven because of the burning heat of famine.
Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.
11 They have ravished the women in Zion, the maidens in the cities of Judah.
He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.
12 Princes are hanged up by their hand; the faces of elders are not honoured.
Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.
13 The young men have borne the mill, and the children have stumbled under the wood.
Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.
14 The elders have ceased from the gate, the young men from their music.
Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.
15 The joy of our heart is ceased; our dance is turned into mourning.
Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.
16 The crown is fallen from our head; woe unto us! for we have sinned.
Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!
17 For this our heart is faint, for these things our eyes are dim;
Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;
18 For the mountain of Zion, which is desolate, the foxes walk upon it.
Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.
19 Thou, O LORD, art enthroned for ever, Thy throne is from generation to generation.
Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!
20 Wherefore dost Thou forget us for ever, and forsake us so long time?
Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?
21 Turn Thou us unto Thee, O LORD, and we shall be turned; renew our days as of old.
Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.
22 Thou canst not have utterly rejected us, and be exceeding wroth against us!
Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?
