Lamentations 3
1 I am the man that hath seen affliction by the rod of His wrath.
Minä olen mies, jonka viheliäisyyttä nähdä täytyy hänen hirmuisuutensa vitsan kautta.
2 He hath led me and caused me to walk in darkness and not in light.
Hän johdatti minua ja vei pimeyteen ja ei valkeuteen.
3 Surely against me He turneth His hand again and again all the day.
Hän on kätensä kääntänyt minua vastaan, ja toimittaa toisin aina minun kanssani.
4 My flesh and my skin hath He worn out; He hath broken my bones.
Hän on tehnyt lihani ja nahkani vanhaksi, ja luuni musertanut.
5 He hath builded against me, and compassed me with gall and travail.
Hän rakensi minua vastaan, ja sapella ja vaivalla hän minua kääri.
6 He hath made me to dwell in dark places, as those that have been long dead.
Hän on minut pannut pimeyteen, niinkuin aikaa kuolleet.
7 He hath hedged me about, that I cannot go forth; He hath made my chain heavy.
Hän on minut muurannut sisälle, etten minä pääse ulos, ja minut kovaan jalkapuuhun pannut.
8 Yea, when I cry and call for help, He shutteth out my prayer.
Ja vaikka minä huudan ja parun, niin hän kuitenkin korvansa tukitsee minun rukouksestani.
9 He hath enclosed my ways with hewn stone, He hath made my paths crooked.
Hän on muurannut tieni kiinni vuojonkivillä, ja polkuni sulkenut.
10 He is unto me as a bear lying in wait, as a lion in secret places.
Hän on väijynyt minua niinkuin karhu, niinkuin jalopeura salaisuudessa.
11 He hath turned aside my ways, and pulled me in pieces; He hath made me desolate.
Hän on minun antanut tieltä eksyä, ja minut repinyt säpäleiksi, ja minut autioksi tehnyt.
12 He hath bent His bow, and set me as a mark for the arrow.
Hän on joutsensa jännittänyt, ja asettanut minun nuolella tarkoitettavaksi.
13 He hath caused the arrows of His quiver to enter into my reins.
Hän ampui minun munaskuihini viinensä nuolet.
14 I am become a derision to all my people, and their song all the day.
Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä.
15 He hath filled me with bitterness, He hath sated me with wormwood.
Hän on haikeudella minut ravinnut, ja koiruoholla juovuttanut.
16 He hath also broken my teeth with gravel stones, He hath made me to wallow in ashes.
Hän on hampaani somerolla rikki musertanut, hän kieritti minun tuhassa.
17 And my soul is removed far off from peace, I forgot prosperity.
Minun sieluni on ajettu pois rauhasta, minun täytyy hyvän unohtaa.
18 And I said: 'My strength is perished, and mine expectation from the LORD.'
Minä sanoin: minun voimani ja minun toivoni Herran päälle on kadonnut.
19 Remember mine affliction and mine anguish, the wormwood and the gall.
Muista siis, kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty, koiruoholla ja sapella juotettu olen.
20 My soul hath them still in remembrance, and is bowed down within me.
Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee.
21 This I recall to my mind, therefore have I hope.
Minä panen sen sydämeeni; sentähden minä vielä nyt toivon.
22 Surely the LORD'S mercies are not consumed, surely His compassions fail not.
Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut.
23 They are new every morning; great is Thy faithfulness.
Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.
24 'The LORD is my portion', saith my soul; 'Therefore will I hope in Him.'
Herra on minun osani, sanoo minun sieluni; sentähden tahdon minä häneen toivoa.
25 The LORD is good unto them that wait for Him, to the soul that seeketh Him.
Herra on hyvä niille, jotka häneen toivovat, ja niille sieluille, jotka häntä kysyvät.
26 It is good that a man should quietly wait for the salvation of the LORD.
Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa.
27 It is good for a man that he bear the yoke in his youth.
Hyvä on ihmiselle ijestä kantaa nuoruudessansa;
28 Let him sit alone and keep silence, because He hath laid it upon him.
Että hän istuu yksinänsä, on vaiti, kuin jotakin hänen päällensä tulee,
29 Let him put his mouth in the dust, if so be there may be hope.
Ja panee suunsa tomuun, ja odottaa toivoa,
30 Let him give his cheek to him that smiteth him, let him be filled full with reproach.
Ja antaa löydä poskillensa, ja paljon pilkkaa kärsii.
31 For the Lord will not cast off for ever.
Sillä ei Herra syökse pois ijankaikkisesti.
32 For though He cause grief, yet will He have compassion according to the multitude of His mercies.
Vaan hän saattaa murheelliseksi, ja taas armahtaa suuresta laupiudestansa.
33 For He doth not afflict willingly, nor grieve the children of men.
Sillä ei hän sydämestänsä ihmisiä kurita eikä murheesen saata,
34 To crush under foot all the prisoners of the earth,
Niinkuin hän tahtois raadolliset maan päällä ratki jalkainsa alla polkea,
35 To turn aside the right of a man before the face of the Most High,
Ja antais jonkun miehen oikeuden Ylimmäisen edessä tulla käännetyksi pois,
36 To subvert a man in his cause, the Lord approveth not.
Ja ihmistä väärin tuomita asiassansa, niinkuin ei Herra sitä näkisikään.
37 Who is he that saith, and it cometh to pass, when the Lord commandeth it not?
Kuka tohtii siis sanoa: senkaltaiset tapahtuvat ilman Herran käskyä?
38 Out of the mouth of the Most High proceedeth not evil and good?
Eikö paha ja hyvä tule Korkeimman suusta?
39 Wherefore doth a living man complain, a strong man because of his sins?
Miksi siis ihmiset nurisevat eläissänsä? Jokainen nuriskaan syntejänsä vastaan.
40 Let us search and try our ways, and return to the LORD.
Tutkistelkaamme ja etsikäämme meidän menoamme, ja palatkaamme Herran tykö.
41 Let us lift up our heart with our hands unto God in the heavens.
Nostakaamme meidän sydämemme ja kätemme taivaasen päin, Jumalan tykö.
42 We have transgressed and have rebelled; Thou hast not pardoned.
Me, me olemme syntiä tehneet ja kovakorvaiset olleet; (sentähden) et sinä säästänytkään.
43 Thou hast covered with anger and pursued us; Thou hast slain unsparingly.
Vaan sinä olet vihalla meitä peittänyt ja vainonnut, ja armottomasti surmannut.
44 Thou hast covered Thyself with a cloud, so that no prayer can pass through.
Sinä verhoitit itses pilvellä, ettei rukous päässyt sen lävitse.
45 Thou hast made us as the offscouring and refuse in the midst of the peoples.
Sinä olet meitä tunkioksi ja saastaisuudeksi kansain seassa tehnyt.
46 All our enemies have opened their mouth wide against us.
Kaikki meidän vihollisemme ovat suutansa ammottaneet meitä vastaan.
47 Terror and the pit are come upon us, desolation and destruction.
Me painetaan alas ja rangaistaan pelvolla ja ahdistuksella.
48 Mine eye runneth down with rivers of water, for the breach of the daughter of my people.
Minun silmäni vuotavat vesi-ojia minun kansani tyttären surkeuden tähden.
49 Mine eye is poured out, and ceaseth not, without any intermission,
Minun silmäni vuotavat ja ei taida lakata; ei he asetu,
50 Till the LORD look forth, and behold from heaven.
Siihenasti että Herra katsoo taivaasta alas ja näkee.
51 Mine eye affected my soul, because of all the daughters of my city.
Minun silmäni kuluttaa minulta elämäni kaikkein minun kaupunkini tytärten tähden.
52 They have chased me sore like a bird, that are mine enemies without cause.
Minun viholliseni ovat minua kovin ajaneet takaa, niinkuin lintua ilman syytä.
53 They have cut off my life in the dungeon, and have cast stones upon me.
He ovat minun elämäni kuoppaan salvanneet, ja heittäneet kiven minun päälleni.
54 Waters flowed over my head; I said: 'I am cut off.'
Ovat myös vedet minun pääni ylitse käyneet; niin minä sanoin: nyt minä ratki hukassa olen.
55 I called upon Thy name, O LORD, Out of the lowest dungeon.
Minä huusin avukseni sinun nimeäs, Herra, alhaalta kuopasta;
56 Thou heardest my voice; hide not Thine ear at my sighing, at my cry.
Ja sinä kuulit minun ääneni, älä korvias kätke minun huokauksestani ja huudostani.
57 Thou drewest near in the day that I called upon Thee; Thou saidst: 'Fear not.'
Sinä lähenet kuin minä sinua huudan, ja sanot: älä pelkää.
58 O Lord, Thou hast pleaded the causes of my soul; Thou hast redeemed my life.
Sinä, Herra, ratkaiset minun sieluni asian, ja lunastat minun henkeni.
59 O LORD, Thou hast seen my wrong; judge Thou my cause.
Herra katso, kuinka minulle niin vääryyttä tehdään, ja tuomitse minun oikeuteni.
60 Thou hast seen all their vengeance and all their devices against me.
Sinä näet kaikki heidän kostonsa ja kaikki heidän ajatuksensa minusta.
61 Thou hast heard their taunt, O LORD, and all their devices against me;
Herra, sinä kuulet heidän pilkkansa ja kaikki heidän ajatuksensa minua vastaan,
62 The lips of those that rose up against me, and their muttering against me all the day.
Minun vainollisteni huulet ja heidän neuvonsa minua vastaan yli päivää.
63 Behold Thou their sitting down, and their rising up; I am their song.
Katso, kuin he istuvat eli nousevat, niin he minusta virsiä laulavat.
64 Thou wilt render unto them a recompense, O LORD, according to the work of their hands.
Kosta heille, Herra, niinkuin he ansainneet ovat, heidän kättensä töiden jälkeen.
65 Thou wilt give them hardness of heart, Thy curse unto them.
Anna heidän sydämensä vavista ja sinun kiroustas tuta.
66 Thou wilt pursue them in anger, and destroy them from under the heavens of the LORD.
Vainoo heitä hirmuisuudella, ja hukuta heitä Herran taivaan alta.
