Job 9
1 Then Job answered and said:
Job vastasi ja sanoi:
2 Of a truth I know that it is so; and how can man be just with God?
"Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan!
3 If one should desire to contend with Him, he could not answer Him one of a thousand.
Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.
4 He is wise in heart, and mighty in strength; who hath hardened himself against Him, and prospered?
Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?
5 Who removeth the mountains, and they know it not, when He overturneth them in His anger.
Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa;
6 Who shaketh the earth out of her place, and the pillars thereof tremble.
hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat;
7 Who commandeth the sun, and it riseth not; and sealeth up the stars.
hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;
8 Who alone stretcheth out the heavens, and treadeth upon the waves of the sea.
hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;
9 Who maketh the Bear, Orion, and the Pleiades, and the chambers of the south.
hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;
10 Who doeth great things past finding out; yea, marvellous things without number.
hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.
11 Lo, He goeth by me, and I see Him not. He passeth on also, but I perceive Him not.
Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.
12 Behold, He snatcheth away, who can hinder Him? Who will say unto Him: 'What doest Thou?'
Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?'
13 God will not withdraw His anger; the helpers of Rahab did stoop under Him.
Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin auttajat.
14 How much less shall I answer Him, and choose out my arguments with Him?
Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan?
15 Whom, though I were righteous, yet would I not answer; I would make supplication to Him that contendeth with me.
Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.
16 If I had called, and He had answered me; yet would I not believe that He would hearken unto my voice —
Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,
17 He that would break me with a tempest, and multiply my wounds without cause;
hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,
18 That would not suffer me to take my breath, but fill me with bitterness.
joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.
19 If it be a matter of strength, lo, He is mighty! and if of justice, who will appoint me a time?
Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'
20 Though I be righteous, mine own mouth shall condemn me; though I be innocent, He shall prove me perverse.
Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.
21 I am innocent — I regard not myself, I despise my life.
Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.
22 It is all one — therefore I say: He destroyeth the innocent and the wicked.
Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.
23 If the scourge slay suddenly, He will mock at the calamity of the guiltless.
Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.
24 The earth is given into the hand of the wicked; he covereth the faces of the judges thereof; if it be not He, who then is it?
Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot-ellei hän, kuka sitten?
25 Now my days are swifter than a runner; they flee away, they see no good.
Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,
26 They are passed away as the swift ships; as the vulture that swoopeth on the prey.
ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.
27 If I say: 'I will forget my complaint, I will put off my sad countenance, and be of good cheer',
Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,
28 I am afraid of all my pains, I know that Thou wilt not hold me guiltless.
niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.
29 I shall be condemned; why then do I labour in vain?
Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?
30 If I wash myself with snow water, and make my hands never so clean;
Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,
31 Yet wilt Thou plunge me in the ditch, and mine own clothes shall abhor me.
silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.
32 For He is not a man, as I am, that I should answer Him, that we should come together in judgment.
Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.
33 There is no arbiter betwixt us, that might lay his hand upon us both.
Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle
34 Let Him take His rod away from me, and let not His terror make me afraid;
ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;
35 Then would I speak, and not fear Him; for I am not so with myself.
silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani."
