Job 9
1 Then Job answered and said:
Job vastasi ja sanoi:
2 Of a truth I know that it is so; and how can man be just with God?
Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä.
3 If one should desire to contend with Him, he could not answer Him one of a thousand.
Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen.
4 He is wise in heart, and mighty in strength; who hath hardened himself against Him, and prospered?
Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut?
5 Who removeth the mountains, and they know it not, when He overturneth them in His anger.
Hän siirtää vuoret ennenkuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa.
6 Who shaketh the earth out of her place, and the pillars thereof tremble.
Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat.
7 Who commandeth the sun, and it riseth not; and sealeth up the stars.
Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet.
8 Who alone stretcheth out the heavens, and treadeth upon the waves of the sea.
Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä.
9 Who maketh the Bear, Orion, and the Pleiades, and the chambers of the south.
Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin.
10 Who doeth great things past finding out; yea, marvellous things without number.
Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä.
11 Lo, He goeth by me, and I see Him not. He passeth on also, but I perceive Him not.
Katso, hän käy minun ohitseni ennenkuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennenkuin minä sen ymmärrän.
12 Behold, He snatcheth away, who can hinder Him? Who will say unto Him: 'What doest Thou?'
Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet?
13 God will not withdraw His anger; the helpers of Rahab did stoop under Him.
Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat.
14 How much less shall I answer Him, and choose out my arguments with Him?
Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan?
15 Whom, though I were righteous, yet would I not answer; I would make supplication to Him that contendeth with me.
Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla.
16 If I had called, and He had answered me; yet would I not believe that He would hearken unto my voice —
Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni;
17 He that would break me with a tempest, and multiply my wounds without cause;
Sillä hän hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä.
18 That would not suffer me to take my breath, but fill me with bitterness.
Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella.
19 If it be a matter of strength, lo, He is mighty! and if of justice, who will appoint me a time?
Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani?
20 Though I be righteous, mine own mouth shall condemn me; though I be innocent, He shall prove me perverse.
Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi.
21 I am innocent — I regard not myself, I despise my life.
Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun eIämääni.
22 It is all one — therefore I say: He destroyeth the innocent and the wicked.
Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman.
23 If the scourge slay suddenly, He will mock at the calamity of the guiltless.
Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta.
24 The earth is given into the hand of the wicked; he covereth the faces of the judges thereof; if it be not He, who then is it?
Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on?
25 Now my days are swifter than a runner; they flee away, they see no good.
Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet.
26 They are passed away as the swift ships; as the vulture that swoopeth on the prey.
Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle.
27 If I say: 'I will forget my complaint, I will put off my sad countenance, and be of good cheer',
Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni:
28 I am afraid of all my pains, I know that Thou wilt not hold me guiltless.
Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna.
29 I shall be condemned; why then do I labour in vain?
Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan?
30 If I wash myself with snow water, and make my hands never so clean;
Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla,
31 Yet wilt Thou plunge me in the ditch, and mine own clothes shall abhor me.
Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi.
32 For He is not a man, as I am, that I should answer Him, that we should come together in judgment.
Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen.
33 There is no arbiter betwixt us, that might lay his hand upon us both.
Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme.
34 Let Him take His rod away from me, and let not His terror make me afraid;
Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua;
35 Then would I speak, and not fear Him; for I am not so with myself.
Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä.
