Job 6
1 Then Job answered and said:
Job vastasi ja sanoi:
2 Oh that my vexation were but weighed, and my calamity laid in the balances altogether!
"Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan!
3 For now it would be heavier than the sand of the seas; therefore are my words broken.
Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan.
4 For the arrows of the Almighty are within me, the poison whereof my spirit drinketh up; the terrors of God do set themselves in array against me.
Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua.
5 Doth the wild ass bray when he hath grass? or loweth the ox over his fodder?
Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?
6 Can that which hath no savour be eaten without salt? or is there any taste in the juice of mallows?
Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?
7 My soul refuseth to touch them; they are as the sickness of my flesh.
Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka.
8 Oh that I might have my request, and that God would grant me the thing that I long for!
Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!
9 Even that it would please God to crush me; that He would let loose His hand, and cut me off!
Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!
10 Then should I yet have comfort; yea, I would exult in pain, though He spare not; for I have not denied the words of the Holy One.
Niin olisi vielä lohdutuksenani-ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla-etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.
11 What is my strength, that I should wait? and what is mine end, that I should be patient?
Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?
12 Is my strength the strength of stones? or is my flesh of brass?
Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?
13 Is it that I have no help in me, and that sound wisdom is driven quite from me?
Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?
14 To him that is ready to faint kindness is due from his friend, even to him that forsaketh the fear of the Almighty.
Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.
15 My brethren have dealt deceitfully as a brook, as the channel of brooks that overflow,
Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.
16 Which are black by reason of the ice, and wherein the snow hideth itself;
Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;
17 What time they wax warm, they vanish, when it is hot, they are consumed out of their place.
auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen.
18 The paths of their way do wind, they go up into the waste, and are lost.
Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.
19 The caravans of Tema looked, the companies of Sheba waited for them —
Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;
20 They were ashamed because they had hoped; they came thither, and were confounded.
he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa.
21 For now ye are become His; ye see a terror, and are afraid.
Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.
22 Did I say: 'Give unto me'? or: 'Offer a present for me of your substance'?
Olenko sanonut: 'Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,
23 or: 'Deliver me from the adversary's hand'? or: 'Redeem me from the hand of the oppressors'?
pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?
24 Teach me, and I will hold my peace; and cause me to understand wherein I have erred.
Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.
25 How forcible are words of uprightness! But what doth your arguing argue?
Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?
26 Do ye hold words to be an argument, but the speeches of one that is desperate to be wind?
Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.
27 Yea, ye would cast lots upon the fatherless, and dig a pit for your friend.
Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.
28 Now therefore be pleased to look upon me; for surely I shall not lie to your face.
Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.
29 Return, I pray you, let there be no injustice; yea, return again, my cause is righteous.
Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.
30 Is there injustice on my tongue? Cannot my taste discern crafty devices?
Olisiko minun kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?"
