Job 6
1 Then Job answered and said:
Niin Job vastasi ja sanoi:
2 Oh that my vexation were but weighed, and my calamity laid in the balances altogether!
Jos minun surkeuteni punnittaisiin, ja minun kärsimiseni yhtä haavaa laskettaisiin vaa´an päälle,
3 For now it would be heavier than the sand of the seas; therefore are my words broken.
Niin se olis raskaampi kuin santa meressä; sentähden ovat minun sanani nielletyt ylös.
4 For the arrows of the Almighty are within me, the poison whereof my spirit drinketh up; the terrors of God do set themselves in array against me.
Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat minussa, joiden myrkky särpää minun henkeni; ja Jumalan kauhistus tarkoittaa minua.
5 Doth the wild ass bray when he hath grass? or loweth the ox over his fodder?
Huutaako metsä-aasi, kuin hänellä ruohoja on? ammuuko härkä, kuin hänellä on ruokaa?
6 Can that which hath no savour be eaten without salt? or is there any taste in the juice of mallows?
Syödäänkö mautointa ilman suolaa? eli maistaako valkuainen munan ruskuaisen ympäriltä?
7 My soul refuseth to touch them; they are as the sickness of my flesh.
Jota minun sieluni ennen kuoitti, se on nyt minun ruokani minun kipuni tähden.
8 Oh that I might have my request, and that God would grant me the thing that I long for!
Jospa minun rukoukseni tapahtuis, ja Jumala antais minulle, mitä minä toivon!
9 Even that it would please God to crush me; that He would let loose His hand, and cut me off!
Että Jumala tahtois ja löis minun rikki, ja päästäis kätensä särkemään minua;
10 Then should I yet have comfort; yea, I would exult in pain, though He spare not; for I have not denied the words of the Holy One.
Niin olis minulla vielä sitte lohdutus, ja minä vahvistuisin sairaudessani, ellei hän säästäisi minua: en ole mitään kuitenkaan kieltänyt pyhän puhetta.
11 What is my strength, that I should wait? and what is mine end, that I should be patient?
Mikä on minun väkeni, että minä voisin toivoa? ja mikä on minun loppuni, että minun sieluni vois kärsiväinen olla?
12 Is my strength the strength of stones? or is my flesh of brass?
Onko minun väkeni kivinen? eli minun lihani vaskinen?
13 Is it that I have no help in me, and that sound wisdom is driven quite from me?
Ei ole minulla missään apua; ja minun saatuni on pois ajettu minulta.
14 To him that is ready to faint kindness is due from his friend, even to him that forsaketh the fear of the Almighty.
Joka ei osoita lähimmäisellensä laupiutta, hän hylkää Kaikkivaltiaan pelvon.
15 My brethren have dealt deceitfully as a brook, as the channel of brooks that overflow,
Minun veljeni ovat rikkoneet minua vastaan, niinkuin oja ja niinkuin väkevä virta ohitse menneet,
16 Which are black by reason of the ice, and wherein the snow hideth itself;
Jotka ovat kauhiat jäästä, ja jotka lumi peittää.
17 What time they wax warm, they vanish, when it is hot, they are consumed out of their place.
Kuin helle heitä ahdistaa, pitää heidän nääntymän, ja kuin palava on, pitää heidän katooman paikastansa.
18 The paths of their way do wind, they go up into the waste, and are lost.
Heidän polkunsa poikkeevat pois; he raukeevat tyhjään ja hukkuvat.
19 The caravans of Tema looked, the companies of Sheba waited for them —
He katsoivat Temanin tietä, rikkaan Arabian polkuja he toivoivat.
20 They were ashamed because they had hoped; they came thither, and were confounded.
Mutta heidän pitää häpiään tuleman, ratki surutoinna ollessansa; ja heidän pitää häpeemän siihen tultuansa.
21 For now ye are become His; ye see a terror, and are afraid.
Sillä ette nyt mitään ole; ja että te näette surkeuden, pelkäätte te.
22 Did I say: 'Give unto me'? or: 'Offer a present for me of your substance'?
Olenko minä sanonut: Tuokaat minulle! eli antakaat minun edestäni lahjoja teidän tavarastanne?
23 or: 'Deliver me from the adversary's hand'? or: 'Redeem me from the hand of the oppressors'?
Ja pelastakaat minua vihollisten kädestä, ja vapahtakaat minua tyrannein käsistä?
24 Teach me, and I will hold my peace; and cause me to understand wherein I have erred.
Opettakaat minua, minä olen ääneti, ja jota en minä tiedä, niin neuvokaat minua.
25 How forcible are words of uprightness! But what doth your arguing argue?
Kuinka vahvat ovat oikeuden puheet? kuka teissä on se, joka sitä laittaa taitaa?
26 Do ye hold words to be an argument, but the speeches of one that is desperate to be wind?
Te ajattelette sanoja, ainoastaan nuhdellaksenne, ja teette sanoillanne epäileväisen mielen.
27 Yea, ye would cast lots upon the fatherless, and dig a pit for your friend.
Te karkaatte köyhän orvon päälle, ja kaivatte lähimmäisellenne kuoppaa.
28 Now therefore be pleased to look upon me; for surely I shall not lie to your face.
Mutta että te nyt tahdotte, niin katsokaat minun päälleni, jos minä teidän edessänne valhettelen.
29 Return, I pray you, let there be no injustice; yea, return again, my cause is righteous.
Palatkaat nyt, olkoon pois vääryys: Tulkaat jälleen; minun vastaukseni pitää oikia oleman.
30 Is there injustice on my tongue? Cannot my taste discern crafty devices?
Onko minun kielessäni vääryyttä? eikö minun suulakeni ymmärrä vaivoja?
