Job 32
1 So these three men ceased to answer Job, because he was righteous in his own eyes.
Niin ne kolme miestä lakkasivat vastaamasta Jobia, että hän piti itsensä hurskaana.
2 Then was kindled the wrath of Elihu the son of Barachel the Buzite, of the family of Ram; against Job was his wrath kindled, because he justified himself rather than God.
Mutta Elihu Barakelin poika Busista, Ramin sukukunnasta, vihastui Jobin päälle, että hän piti sielunsa hurskaampana Jumalaa,
3 Also against his three friends was his wrath kindled, because they had found no answer, and yet had condemned Job.
Ja närkästyi kolmen ystävänsä päälle, ettei he mitään vastausta löytäneet, ja kuitenkin tuomitsivat Jobin.
4 Now Elihu had waited to speak unto Job, because they were older than he.
Sillä Elihu odotti niinkauvan kuin he puhuivat Jobin kanssa, että he olivat vanhemmat häntä.
5 And when Elihu saw that there was no answer in the mouth of these three men, his wrath was kindled.
Kuin Elihu näki, ettei vastausta ollut kolmen miehen suussa, vihastui hän.
6 And Elihu the son of Barachel the Buzite answered and said: I am young, and ye are very old; wherefore I held back, and durst not declare you mine opinion.
Ja näin vastasi Elihu Barakelin poika Busista ja sanoi: minä olen nuori, ja te olette vanhat, sentähden minä häpesin ja pelkäsin osoittaa teille minun taitoani.
7 I said: 'Days should speak, and multitude of years should teach wisdom.'
Minä ajattelin: puhukaan vuodet, ja vanhuus osoittakoon taitonsa.
8 But it is a spirit in man, and the breath of the Almighty, that giveth them understanding.
Mutta henki on ihmisessä; ja Kaikkivaltiaan henki tekee hänen ymmärtäväiseksi.
9 It is not the great that are wise, nor the aged that discern judgment.
Suuret ei ole taitavimmat, eikä vanhat ymmärrä, mikä oikeus on.
10 Therefore I say: 'Hearken to me; I also will declare mine opinion.'
Sentähden minäkin puhun. Kuulkaat minua: minäkin osoitan tietoni.
11 Behold, I waited for your words, I listened for your reasons, whilst ye searched out what to say.
Katso, minä olen odottanut teidän puhuissanne, minä olen ottanut teidän ymmärryksestänne vaarin, siihenasti että te olisitte osanneet oikeuden.
12 Yea, I attended unto you, and, behold, there was none that convinced Job, or that answered his words, among you.
Ja minä olen ottanut teistä vaarin; ja katso, ei ole yksikään teistä Jobia nuhdellen voittanut, eli hänen sanaansa vastata taitanut.
13 Beware lest ye say: 'We have found wisdom; God may vanquish him, not man!'
Ettette sanoisi: me olemme löytäneet taidon; että Jumala on hänen hyljännyt, ja ei yksikään muu.
14 For he hath not directed his words against me; neither will I answer him with your speeches.
Sillä ei hän ole minua vastaan puhunut, enkä minä vastaa häntä niinkuin te puhuitte.
15 They are amazed, they answer no more; words are departed from them.
He pelkäävät, ja ei taida silleen mitään vastata, eikä mitään puhua.
16 And shall I wait, because they speak not, because they stand still, and answer no more?
Että minä olen odottanut, ja ei he taida mitään puhua; vaan he vaikenivat, ja ei enää vastaa mitään.
17 I also will answer my part, I also will declare mine opinion.
Niin minä vastaan kuitenkin osani, ja osoitan tietoni.
18 For I am full of words; the spirit within me constraineth me.
Sillä minä olen niin täynnä sanoja, että minun henkeni ahdistaa minun vatsaani.
19 Behold, mine inwards are as wine which hath no vent; like new wine-skins which are ready to burst.
Katso, minun vatsani on niinkuin viina, jonka henki ei avattu ole, joka uudet leilit särkee.
20 I will speak, that I may find relief; I will open my lips and answer.
Minun täytyy puhua, että minä saisin henkeni vetää: minun täytyy avata huuleni ja vastata.
21 Let me not, I pray you, respect any man's person; neither will I give flattering titles unto any man.
En minä muotoa katso, enkä ihmisen mielen perään puhu.
22 For I know not to give flattering titles; else would my Maker soon take me away.
Sillä en minä tiedä (jos minä niin teen), että minun Luojani tempaa äkisti minun pois.
