Job 31

1 I made a covenant with mine eyes; how then should I look upon a maid?

Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa, etten minä katsoisi neitseen päälle.

2 For what would be the portion of God from above, and the heritage of the Almighty from on high?

Mutta mitä Jumala ylhäältä antaa minulle osaksi ja Kaikkivaltias korkialta perinnöksi?

3 Is it not calamity to the unrighteous, and disaster to the workers of iniquity?

Eikö väärän pitäisi näkemän senkaltaista vaivaisuutta, ja pahantekiän senkaltaista surkeutta kärsimän?

4 Doth not He see my ways, and count all my steps?

Eikö hän näe minun teitäni ja lueskele kaikkia minun askeleitani?

5 If I have walked with vanity, and my foot hath hasted to deceit —

Olenko minä vaeltanut turhassa menossa, eli minun jalkani kiiruhtaneet petokseen?

6 Let me be weighed in a just balance, that God may know mine integrity —

Punnitkaan hän minua oikialla vaa'alla, niin Jumala ymmärtää minun vakuuteni.

7 If my step hath turned out of the way, and my heart walked after mine eyes, and if any spot hath cleaved to my hands;

Jos minun askeleeni ovat poikenneet tieltä, ja minun sydämeni seurannut silmiäni, ja jotakin riippunut minun käsissäni,

8 Then let me sow, and let another eat; yea, let the produce of my field be rooted out.

Niin minä kylväisin ja toinen söis, ja minun sikiäni hukkuis juurinensa.

9 If my heart have been enticed unto a woman, and I have lain in wait at my neighbour's door;

Jos minun sydämeni on vietelty vaimon perään, ja olen väijynyt lähimmäiseni ovella,

10 Then let my wife grind unto another, and let others bow down upon her.

Niin minun emäntäni häväistäkään muilta, ja muut maatkaan hänen;

11 For that were a heinous crime; yea, it were an iniquity to be punished by the judges.

Sillä se on häpiä ja paha työ tuomarien edessä;

12 For it is a fire that consumeth unto destruction, and would root out all mine increase.

Sillä se olis tuli joka polttais kadotukseen, ja kaiken minun saatuni peräti hukuttais.

13 If I did despise the cause of my man-servant, or of my maid-servant, when they contended with me —

Jos olen katsonut ylön palveliani eli palkkapiikani oikeuden, riidellessänsä minun kanssani,

14 What then shall I do when God riseth up? And when He remembereth, what shall I answer Him?

Mitä minä sitte tekisin kuin Jumala nousee? eli mitä minä vastaisin häntä, kuin hän kostaa?

15 Did not He that made me in the womb make him? And did not One fashion us in the womb?

Eikö hän ole tehnyt häntä, joka minunkin äitini kohdussa teki? ja on meidät molemmat kohdussa valmistanut.

16 If I have withheld aught that the poor desired, or have caused the eyes of the widow to fail;

Olenko minä kieltänyt tarvitsevaisilta, mitä he minulta ovat pyytäneet, ja antanut leskein silmät heikoksi tulla?

17 Or have eaten my morsel myself alone, and the fatherless hath not eaten thereof —

Olenko minä syönyt palani yksinäni, ettei orpo ole myös siitä syönyt?

18 Nay, from my youth he grew up with me as with a father, and I have been her guide from my mother's womb.

Sillä nuoruudestani olen minä ollut niinkuin isä, ja hamasta äitini kohdusta olen minä mielelläni holhonnut.

19 If I have seen any wanderer in want of clothing, or that the needy had no covering;

Jos minä olen nähnyt jonkun hukkuvan, ettei hänellä ollut vaatetta, ja sallinut käydä köyhän peittämättä;

20 If his loins have not blessed me, and if he were not warmed with the fleece of my sheep;

Jos ei hänen lanteensa ole siunannut minua, kuin hän minun lammasnahoillani lämmitettiin;

21 If I have lifted up my hand against the fatherless, because I saw my help in the gate;

Jos olen nostanut käteni orpoja vastaan, ehkä minä näin minun voimallisena porteissa olevan;

22 Then let my shoulder fall from the shoulder-blade, and mine arm be broken from the bone.

Niin kaatukoon minun hartiani lapaluiltani, ja minun käsivarteni särkyköön luinensa.

23 For calamity from God was a terror to me, and by reason of His majesty I could do nothing.

Sillä Jnmalan rangaistus on minulle vavistukseksi, ja en taida hänen korkeuttansa välttää.

24 If I have made gold my hope, and have said to the fine gold: 'Thou art my confidence';

Olenko minä asettanut kullan turvakseni? ja sanonut puhtaalle kullalle: sinä olet minun uskallukseni?

25 If I rejoiced because my wealth was great, and because my hand had gotten much;

Olenko minä iloinnut tavarani paljoudesta, ja että käteni paljon riistaa koonneet ovat?

26 If I beheld the sun when it shined, or the moon walking in brightness;

Olenko minä katsonut valkeutta, koska se kirkkaasti paisti, ja kuuta, koska se täydellinen oli?

27 And my heart hath been secretly enticed, and my mouth hath kissed my hand;

Onko minun sydämeni salaa minua vietellyt, suuta antamaan kädelleni?

28 This also were an iniquity to be punished by the judges; for I should have lied to God that is above.

Joka myös vääryys on tuomarien edessä; sillä niin olisin minä kieltänyt Jumalan ylhäältä.

29 If I rejoiced at the destruction of him that hated me, or exulted when evil found him —

Olenko minä iloinnut viholliseni vastoinkäymisestä? taikka riemuinnut, että onnettomuus tuli hänen päällensä?

30 Yea, I suffered not my mouth to sin by asking his life with a curse.

Sillä en minä antanut minun suuni syntiä tehdä, sadatellakseni hänen sieluansa.

31 If the men of my tent said not: 'Who can find one that hath not been satisfied with his meat?'

Eivätkö miehet, jotka minun majassani ovat, sanoisi: jospa emme hänen lihastansa ravittaisi?

32 The stranger did not lodge in the street; my doors I opened to the roadside.

Muukalaisen ei pitänyt yötä ulkona oleman; vaan vaellusväelle avasin minä oveni.

33 If after the manner of men I covered my transgressions, by hiding mine iniquity in my bosom —

Olenko minä niinkuin ihminen peittänyt minun pahuuteni, salatakseni minun vääryyttäni?

34 Because I feared the great multitude, and the most contemptible among families terrified me, so that I kept silence, and went not out of the door.

Olenko minä hämmästynyt suurta joukkoa? eli olenko minä sukulaisteni ylönkatsetta peljännyt? ollut ääneti, ja en mennyt ovesta ulos?

35 Oh that I had one to hear me! — Lo, here is my signature, let the Almighty answer me — and that I had the indictment which mine adversary hath written!

Kuka antais minulle kuultelian, että Kaikkivaltias kuulis minun pyyntöni, että joku kirjoittais kirjan minun asiastani;

36 Surely I would carry it upon my shoulder; I would bind it unto me as a crown.

Niin minä ottaisin sen hartioilleni, ja sitoisin ympärilleni niinkuin kruunun.

37 I would declare unto him the number of my steps; as a prince would I go near unto him.

Minä ilmoittaisin hänelle minun askeleini luvun, ja niinkuin ruhtinas kantaisin sen edes.

38 If my land cry out against me, and the furrows thereof weep together;

Jos minun maani huutais minua vastaan, ja sen vaot kaikki ynnä itkisivät;

39 If I have eaten the fruits thereof without money, or have caused the tillers thereof to be disappointed —

Jos minä olen sen hedelmän maksamatta syönyt, ja tehnyt peltomiesten elämän työlääksi;

40 Let thistles grow instead of wheat, and noisome weeds instead of barley. The words of Job are ended.

Niin kasvakoon minulle nisuista orjantappuria ja ohrista pahoja ruohoja. Jobin sanat loppuvat.