Job 3
1 After this opened Job his mouth, and cursed his day.
Senjälkeen Job avasi suunsa ja kirosi syntymäpäivänsä;
2 And Job spoke, and said:
Job lausui ja sanoi:
3 Let the day perish wherein I was born, and the night wherein it was said: 'A man-child is brought forth.'
"Kadotkoon se päivä, jona minä synnyin, ja se yö, joka sanoi: 'Poika on siinnyt'.
4 Let that day be darkness; let not God inquire after it from above, neither let the light shine upon it.
Se päivä muuttukoon pimeydeksi; älköön Jumala korkeudessa sitä kysykö, älköönkä valonsäde sille paistako.
5 Let darkness and the shadow of death claim it for their own; let a cloud dwell upon it; let all that maketh black the day terrify it.
Omistakoon sen pimeys ja pilkkopimeä, pilvi laskeutukoon sen päälle, peljästyttäkööt sitä päivänpimennykset.
6 As for that night, let thick darkness seize upon it; let it not rejoice among the days of the year; let it not come into the number of the months.
Sen yön ryöstäköön pimeys; älköön se iloitko vuoden päivien parissa, älköön tulko kuukausien lukuun.
7 Lo, let that night be desolate; let no joyful voice come therein.
Katso, hedelmätön olkoon se yö, älköön siinä riemuhuuto raikuko.
8 Let them curse it that curse the day, who are ready to rouse up leviathan.
Kirotkoot sen päivänmanaajat, ne, jotka saavat hereille Leviatanin.
9 Let the stars of the twilight thereof be dark; let it look for light, but have none; neither let it behold the eyelids of the morning;
Pimentykööt sen kointähdet, odottakoon se valoa, joka ei tule, älköön se aamuruskon silmäripsiä nähkö,
10 Because it shut not up the doors of my mother's womb, nor hid trouble from mine eyes.
koska se ei sulkenut minulta kohdun ovia eikä kätkenyt vaivaa minun silmiltäni.
11 Why died I not from the womb? Why did I not perish at birth?
Miksi en kuollut heti äidin helmaan, miksi en menehtynyt kohdusta tullessani?
12 Why did the knees receive me? And wherefore the breasts, that I should suck?
Miksi olivat minua vastaanottamassa polvet, minkätähden rinnat imeäkseni?
13 For now should I have lain still and been quiet; I should have slept; then had I been at rest —
Sillä makaisinhan rauhassa silloin, nukkuisin ja saisin levätä
14 With kings and counsellors of the earth, who built up waste places for themselves;
kuningasten ja maan neuvosmiesten kanssa, jotka ovat rakentaneet itselleen pyramiideja,
15 Or with princes that had gold, who filled their houses with silver;
päämiesten kanssa, joilla on ollut kultaa, jotka ovat täyttäneet talonsa hopealla;
16 Or as a hidden untimely birth I had not been; as infants that never saw light.
tahi olisin olematon niinkuin maahan kätketty keskoinen, niinkuin sikiöt, jotka eivät ole päivänvaloa nähneet.
17 There the wicked cease from troubling; and there the weary are at rest.
Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta, siellä saavat uupuneet levätä;
18 There the prisoners are at ease together; they hear not the voice of the taskmaster.
kaikki vangit ovat rauhassa, eivät kuule käskijän ääntä.
19 The small and great are there alike; and the servant is free from his master.
Yhtäläiset ovat siellä pieni ja suuri, orja on vapaa herrastansa.
20 Wherewith is light given to him that is in misery, and life unto the bitter in soul —
Miksi hän antaa vaivatulle valoa ja elämää murhemielisille,
21 Who long for death, but it cometh not; and dig for it more than for hid treasures;
jotka odottavat kuolemaa, eikä se tule, jotka etsivät sitä enemmän kuin aarretta,
22 Who rejoice unto exultation, and are glad, when they can find the grave? —
jotka iloitsisivat riemastuksiin asti, riemuitsisivat, jos löytäisivät haudan-
23 To a man whose way is hid, and whom God hath hedged in?
miehelle, jonka tie on ummessa, jonka Jumala on aitaukseen sulkenut?
24 For my sighing cometh instead of my food, and my roarings are poured out like water.
Sillä huokaukseni on tullut minun leiväkseni, valitukseni valuu kuin vesi.
25 For the thing which I did fear is come upon me, and that which I was afraid of hath overtaken me.
Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, ja mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui.
26 I was not at ease, neither was I quiet, neither had I rest; but trouble came.
Ennenkuin tyynnyin, rauhan ja levon sain, tuli tuska jälleen."
