Job 3
1 After this opened Job his mouth, and cursed his day.
Sitte avasi Job suunsa ja kirosi päivänsä.
2 And Job spoke, and said:
Ja Job vastasi ja sanoi:
3 Let the day perish wherein I was born, and the night wherein it was said: 'A man-child is brought forth.'
Se päivä olkoon kadotettu, jona minä syntynyt olen, ja se yö, jona sanottiin: mies on siinnyt.
4 Let that day be darkness; let not God inquire after it from above, neither let the light shine upon it.
Se päivä olkoon pimiä, ja älköön Jumala kysykö ylhäältä sen perään: älköön kirkkaus paistako hänen päällensä.
5 Let darkness and the shadow of death claim it for their own; let a cloud dwell upon it; let all that maketh black the day terrify it.
Pimeys ja kuolon varjo peittäköön hänen, olkoon pilvi hänen päällänsä; ja musta päivän sumu tehkään hänen kauhiaksi.
6 As for that night, let thick darkness seize upon it; let it not rejoice among the days of the year; let it not come into the number of the months.
Sen yön käsittäköön pimeys, ja älkään iloitko vuosikausien päiväin seassa, ja älkään tulko kuukausien lukuun.
7 Lo, let that night be desolate; let no joyful voice come therein.
Katso, olkoon se yö yksinäinen ja älköön yhtäkään iloa tulko siihen.
8 Let them curse it that curse the day, who are ready to rouse up leviathan.
Ne jotka päivää kiroovat, he kirotkoot sitä, ne jotka ovat valmiit herättämään Leviatania.
9 Let the stars of the twilight thereof be dark; let it look for light, but have none; neither let it behold the eyelids of the morning;
Sen tähdet olkoot pimiät hämärässänsä, odottakoot valkeutta, ja ei tulko, ja älkööt nähkö aamuruskon silmäripsiä,
10 Because it shut not up the doors of my mother's womb, nor hid trouble from mine eyes.
Ettei se sulkenut minun kohtuni ovea, ja ei kätkenyt onnettomuutta silmäini edestä.
11 Why died I not from the womb? Why did I not perish at birth?
Miksi en minä kuollut äitini kohdussa? Miksi en minä läkähtynyt äitini kohdusta tultuani?
12 Why did the knees receive me? And wherefore the breasts, that I should suck?
Miksi he ovat ottaneet minun helmaansa? Miksi minä olen nisiä imenyt?
13 For now should I have lain still and been quiet; I should have slept; then had I been at rest —
Niin minä nyt makaisin, olisin alallani, lepäisin, ja minulla olis lepo.
14 With kings and counsellors of the earth, who built up waste places for themselves;
Maan kuningasten ja neuvojain kanssa, jotka heillensä rakentavat sitä mikä kylmillä on;
15 Or with princes that had gold, who filled their houses with silver;
Eli päämiesten kanssa, joilla kultaa on, ja joiden huoneet ovat täynnä hopiaa;
16 Or as a hidden untimely birth I had not been; as infants that never saw light.
Eli niinkuin keskensyntyneet kätketyt; ja en oliskaan: niinkuin nuoret lapset, jotka ei koskaan valkeutta nähneet.
17 There the wicked cease from troubling; and there the weary are at rest.
Siellä täytyy jumalattomain lakata väkivallastansa; siellä ovat ne levossa, jotka paljon vaivaa nähneet ovat;
18 There the prisoners are at ease together; they hear not the voice of the taskmaster.
Siellä on vangeilla rauha muiden kanssa, ja ei kuule vaatian ääntä;
19 The small and great are there alike; and the servant is free from his master.
Siellä ovat sekä pienet että suuret, ja palveliat vapaat isännistänsä:
20 Wherewith is light given to him that is in misery, and life unto the bitter in soul —
Miksi valkeus on annettu vaivaisille, ja elämä murheellisille sydämille?
21 Who long for death, but it cometh not; and dig for it more than for hid treasures;
Niille, jotka odottavat kuolemaa, ja ei se tule, ja kaivaisivat sitä ennen kuin aarnihautaa?
22 Who rejoice unto exultation, and are glad, when they can find the grave? —
Niille, jotka kovin iloitsevat ja riemuitsevat, että he saisivat haudan?
23 To a man whose way is hid, and whom God hath hedged in?
Ja sille miehelle, jonka tie kätketty on, ja hänen edestänsä Jumalalta peitetty?
24 For my sighing cometh instead of my food, and my roarings are poured out like water.
Sillä minun leipäni tykönä minä huokaan, ja minun parkuni vuodatetaan niinkuin vesi,
25 For the thing which I did fear is come upon me, and that which I was afraid of hath overtaken me.
Sillä jota minä pelkäsin, se tuli minun päälleni, ja mitä minä kartin, tapahtui minulle.
26 I was not at ease, neither was I quiet, neither had I rest; but trouble came.
Enkö minä ollut onnellinen? enkö minä ollut rauhassa? eikö minulla ollut hyvä lepo? ja nyt senkaltainen levottomuus tulee.
