Job 29
1 And Job again took up his parable, and said:
Job jatkoi lausuen mietelmiään ja sanoi:
2 Oh that I were as in the months of old, as in the days when God watched over me;
"Oi, jospa olisin, niinkuin olin ammoin kuluneina kuukausina, niinkuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli,
3 When His lamp shined above my head, and by His light I walked through darkness;
jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä hänen valossansa vaelsin pimeyden halki!
4 As I was in the days of my youth, when the converse of God was upon my tent;
Jospa olisin niinkuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä,
5 When the Almighty was yet with me, and my children were about me;
jolloin Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani ja poikani minua ympäröivät,
6 When my steps were washed with butter, and the rock poured me out rivers of oil!
jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio minun vierelläni vuoti öljyvirtoja!
7 When I went forth to the gate unto the city, when I prepared my seat in the broad place,
Kun menin kaupunkiin porttiaukealle, kun asetin istuimeni torille,
8 The young men saw me and hid themselves, and the aged rose up and stood;
niin nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan,
9 The princes refrained talking, and laid their hand on their mouth;
päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen.
10 The voice of the nobles was hushed, and their tongue cleaved to the roof of their mouth.
Ruhtinasten ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui suulakeen.
11 For when the ear heard me, then it blessed me, and when the eye saw me, it gave witness unto me;
Sillä kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua onnelliseksi, kenen silmä minut näki, hän minusta todisti;
12 Because I delivered the poor that cried, the fatherless also, that had none to help him.
minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla ei auttajaa ollut.
13 The blessing of him that was ready to perish came upon me; and I caused the widow's heart to sing for joy.
Menehtyväisen siunaus tuli minun osakseni, ja lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan.
14 I put on righteousness, and it clothed itself with me; my justice was as a robe and a diadem.
Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se verhosi minut; oikeus oli minulla viittana ja päähineenä.
15 I was eyes to the blind, and feet was I to the lame.
Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka.
16 I was a father to the needy; and the cause of him that I knew not I searched out.
Minä olin köyhien isä, ja tuntemattoman asiaa minä tarkoin tutkin.
17 And I broke the jaws of the unrighteous, and plucked the prey out of his teeth.
Minä särjin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistansa.
18 Then I said: 'I shall die with my nest, and I shall multiply my days as the phoenix;
Silloin ajattelin: 'Pesääni minä saan kuolla, ja minä lisään päiväni paljoiksi kuin hiekka.
19 My root shall be spread out to the waters, and the dew shall lie all night upon my branch;
Onhan juureni vedelle avoinna, ja kaste yöpyy minun oksillani.
20 My glory shall be fresh in me, and my bow shall be renewed in my hand.'
Kunniani uudistuu alati, ja jouseni nuortuu minun kädessäni.'
21 Unto me men gave ear, and waited, and kept silence for my counsel.
He kuuntelivat minua ja odottivat, olivat vaiti ja vartoivat neuvoani.
22 After my words they spoke not again; and my speech dropped upon them.
Puhuttuani eivät he enää sanaa sanoneet, vihmana vuoti puheeni heihin.
23 And they waited for me as for the rain; and they opened their mouth wide as for the latter rain.
He odottivat minua niinkuin sadetta ja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle.
24 If I laughed on them, they believed it not; and the light of my countenance they cast not down.
Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat, ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi jääneet.
25 I chose out their way, and sat as chief, and dwelt as a king in the army, as one that comforteth the mourners.
Jos suvaitsin tulla heidän luokseen, niin minä istuin ylinnä, istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, niinkuin se, joka murheelliset lohduttaa."
