Job 27
1 And Job again took up his parable, and said:
Ja Job puhui vielä sananlaskunsa ja sanoi:
2 As God liveth, who hath taken away my right; and the Almighty, who hath dealt bitterly with me;
Niin totta kuin Jumala elää, joka minun oikeuteni kieltää, ja Kaikkivaltias, joka minun sieluni murheelliseksi saattaa:
3 All the while my breath is in me, and the spirit of God is in my nostrils,
Niinkauvan kuin minun henkeni on minussa, ja Jumalalta puhallus minun sieraimissani,
4 Surely my lips shall not speak unrighteousness, neither shall my tongue utter deceit;
Ei pidä minun huuleni vääryyttä puhuman, ja minun kieleni ei pidä petosta ottaman eteensä.
5 Far be it from me that I should justify you; till I die I will not put away mine integrity from me.
Pois se minusta, että minä sanoisin teidät hurskaaksi, siihenasti kuin minun loppuni tulee, en minä luovu jumalisuudestani.
6 My righteousness I hold fast, and will not let it go; my heart shall not reproach me so long as I live.
Minun oikeudestani, jonka minä pidän, en minä luovu. Minun omatuntoni ei kalva minua koko elinaikani.
7 Let mine enemy be as the wicked, and let him that riseth up against me be as the unrighteous.
Mutta minun viholliseni löydetään jumalattomaksi, ja minun vastahakoiseni vääräksi.
8 For what is the hope of the godless, though he get him gain, when God taketh away his soul?
Sillä mikä on ulkokullatun toivo, että hän niin ahne on, koska Jumala ottaa hänen sielunsa pois?
9 Will God hear his cry, when trouble cometh upon him?
Luuletkos Jumalan kuulevan hänen huutoansa, kuin hänelle ahdistus tulee?
10 Will he have his delight in the Almighty, and call upon God at all times?
Kuinka hänellä taitaa olla ilo Kaikkivaltiaalta? ja rukoilla Jumalaa joka aika?
11 I will teach you concerning the hand of God; that which is with the Almighty will I not conceal.
Minä opetan teitä Jumalan kädestä, ja mitä Kaikkivaltiaalle kelpaa, en minä salaa.
12 Behold, all ye yourselves have seen it; why then are ye become altogether vain?
Katso, te olette kaikki taitavinanne; miksi siis te senkaltaisia turhia asioita otatte eteenne?
13 This is the portion of a wicked man with God, and the heritage of oppressors, which they receive from the Almighty.
Tämä on Jumalalta jumalattoman palkka, ja tyrannein perimys, jonka he Kaikkivaltiaalta saavat:
14 If his children be multiplied, it is for the sword; and his offspring shall not have bread enough.
Jos hän saa paljon lapsia, niin ne hukataan miekalla, ja hänen sikiänsä ei ravita leivällä.
15 Those that remain of him shall be buried by pestilence, and his widows shall make no lamentation.
Hänen jälkeenjääneensä pitää haudattaman kuolemaan, ja hänen leskensä ei pidä itkemän.
16 Though he heap up silver as the dust, and prepare raiment as the clay;
Jos hän kokoo rahaa niinkuin tuhkaa, ja valmistaa hänellensä vaatteita niinkuin lokaa,
17 He may prepare it, but the just shall put it on, and the innocent shall divide the silver.
Niin hänen pitää kyllä valmistaman, mutta hurskas pukee ne yllensä, ja viatoin jakaa rahan.
18 He buildeth his house as a moth, and as a booth which the keeper maketh.
Hän rakentaa huoneensa niinkuin toukka, ja niinkuin vartia tekee itsellensä lakan.
19 He lieth down rich, but there shall be not to gather; he openeth his eyes, and his wealth is not.
Rikas kuolee, vaan ei koota: koska joku silmänsä avaa, niin ei häntä enää löydetä.
20 Terrors overtake him like waters; a tempest stealeth him away in the night.
Hänen päällensä lankee pelko niinkuin vesi; rajuilma ottaa varkain hänen yöllä pois.
21 The east wind carrieth him away, and he departeth; and it sweepeth him out of his place.
Itätuuli vie hänen pois, että hän hukkuu, ja tuulispää siirtää hänen sialtansa.
22 Yea, it hurleth at him, and spareth not; he would fain flee from its power.
Nämät Jumala hänelle lähettää, ja ei säästä häntä: kaikki pitää hänen kädestänsä puuttuman.
23 Men shall clap their hands at him, and shall hiss him out of his place.
Hänen tähtensä pitää käsiä paukutettaman ja vihellettämän, kussa hän on ollut.
