Job 16
1 Then Job answered and said:
Job vastasi ja sanoi:
2 I have heard many such things; sorry comforters are ye all.
"Tuonkaltaista olen kuullut paljon; kurjia lohduttajia olette kaikki.
3 Shall windy words have an end? Or what provoketh thee that thou answerest?
Eikö tule jo loppu tuulen pieksämisestä, vai mikä yllyttää sinua vastaamaan?
4 I also could speak as ye do; if your soul were in my soul's stead, I could join words together against you, and shake my head at you.
Voisinhan minä myös puhua niinkuin tekin, jos te olisitte minun sijassani; voisin sommitella sanoja teitä vastaan ja ilkkuen nyökytellä teille päätäni,
5 I would strengthen you with my mouth, and the moving of my lips would assuage your grief.
rohkaista teitä suullani ja tuottaa huojennusta huulteni lohduttelulla.
6 Though I speak, my pain is not assuaged; and though I forbear, what am I eased?
Jos puhun, ei tuskani helpota, ja jos lakkaan, lähteekö se sillä?
7 But now He hath made me weary; Thou hast made desolate all my company.
Mutta nyt hän on minut uuvuttanut. Sinä olet hävittänyt koko minun joukkoni
8 And Thou hast shrivelled me up, which is a witness against me; and my leanness riseth up against me, it testifieth to my face.
ja olet minut kukistanut-siitä muka tuli todistaja-ja raihnauteni nousi minua vastaan, syyttäen minua vasten silmiä.
9 He hath torn me in His wrath, and hated me; He hath gnashed upon me with His teeth; mine adversary sharpeneth his eyes upon me.
Hänen vihansa raateli ja vainosi minua, hän kiristeli minulle hampaitansa. Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan,
10 They have gaped upon me with their mouth; they have smitten me upon the cheek scornfully; they gather themselves together against me.
he avaavat minulle kitansa ja lyövät häväisten minua poskille; kaikki he yhtyvät minua vastaan.
11 God delivereth me to the ungodly, and casteth me into the hands of the wicked.
Jumala jättää minut poikaheittiöiden valtaan ja syöksee minut jumalattomain käsiin.
12 I was at ease, and He broke me asunder; yea, He hath taken me by the neck, and dashed me to pieces; He hath also set me up for His mark.
Minä elin rauhassa, mutta hän peljätti minut, hän tarttui minua niskaan ja murskasi minut. Hän asetti minut maalitaulukseen;
13 His archers compass me round about, He cleaveth my reins asunder, and doth not spare; He poureth out my gall upon the ground.
hänen nuolensa viuhuvat minun ympärilläni. Hän halkaisee munuaiseni säälimättä, vuodattaa maahan minun sappeni.
14 He breaketh me with breach upon breach; He runneth upon me like a giant.
Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin soturi.
15 I have sewed sackcloth upon my skin, and have laid my horn in the dust.
Minä ompelin säkin iholleni ja painoin sarveni tomuun.
16 My face is reddened with weeping, and on my eyelids is the shadow of death;
Minun kasvoni punoittavat itkusta, ja silmäluomillani on pimeys,
17 Although there is no violence in my hands, and my prayer is pure.
vaikkei ole vääryyttä minun käsissäni ja vaikka minun rukoukseni on puhdas.
18 O earth, cover not thou my blood, and let my cry have no resting-place.
Maa, älä peitä minun vertani, ja minun huudollani älköön olko lepopaikkaa!
19 Even now, behold, my Witness is in heaven, and He that testifieth of me is on high.
Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa.
20 Mine inward thoughts are my intercessors, mine eye poureth out tears unto God;
Ystäväni pitävät minua pilkkanansa-Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo,
21 That He would set aright a man contending with God, as a son of man setteth aright his neighbour!
että hän hankkisi miehelle oikeuden Jumalaa vastaan ja ihmislapselle hänen lähimmäistään vastaan.
22 For the years that are few are coming on, and I shall go the way whence I shall not return.
Sillä vähän on vuosia edessäni enää, ja sitten menen tietä, jota en palaja."
