Job 14
1 Man that is born of a woman is of few days, and full of trouble.
Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa, ja on täynnä levottomuutta,
2 He cometh forth like a flower, and withereth; he fleeth also as a shadow, and continueth not.
Kasvaa niinkuin kukkanen, ja kaatuu; pakenee niinkuin varjo, ja ei pysy.
3 And dost Thou open Thine eyes upon such a one, and bringest me into judgment with Thee?
Ja senkaltaisen päälle sinä avaat silmäs, ja vedät minun kanssasi oikeuden eteen.
4 Who can bring a clean thing out of an unclean? not one.
Kuka löytää puhtaan niiden seassa, kussa ei puhdasta ole?
5 Seeing his days are determined, the number of his months is with Thee, and Thou hast appointed his bounds that he cannot pass;
Hänellä on määrätty aika, hänen kuukauttensa luku on sinun tykönäs: sinä olet määrän asettanut hänen eteensä, jota ei hän taida käydä ylitse.
6 Look away from him, that he may rest, till he shall accomplish, as a hireling, his day.
Luovu hänestä, että hän sais levätä, niinkauvan kuin hänen aikansa tulee, jota hän odottaa niinkuin palkollinen.
7 For there is hope of a tree, if it be cut down, that it will sprout again, and that the tender branch thereof will not cease.
Puulla on toivo, ehkä se hakattaisiin, että se uudistetaan, ja sen vesat kasvavat jälleen:
8 Though the root thereof wax old in the earth, and the stock thereof die in the ground;
Ehkä sen juuret vanhenevat maassa, ja kanto mätänee mullassa,
9 Yet through the scent of water it will bud, and put forth boughs like a plant.
Kuitenkin se versoo jälleen veden märkyydestä, ja kasvaa niinkuin se istutettu olis.
10 But man dieth, and lieth low; yea, man perisheth, and where is he?
Mutta kussa ihminen on, koska hän kuollut, hukkunut ja pois on?
11 As the waters fail from the sea, and the river is drained dry;
Niinkuin vesi juoksee ulos merestä, ja oja kureentuu ja kuivettuu,
12 So man lieth down and riseth not; till the heavens be no more, they shall not awake, nor be roused out of their sleep.
Niin on ihminen, kuin hän kuollut on, ei hän nouse: niinkauvan kuin taivas pysyy, ei he virkoo eikä herää unestansa.
13 Oh that Thou wouldest hide me in the nether-world, that Thou wouldest keep me secret, until Thy wrath be past, that Thou wouldest appoint me a set time, and remember me! — (Sheol h7585)
O jospa sinä minun hautaan kätkisit ja peittäisit minun, niinkauvan kuin vihas menis pois, ja asettaisit minulle määrän muistaakses minua. (Sheol h7585)
14 If a man die, may he live again? All the days of my service would I wait, till my relief should come —
Luuletkos kuolleen ihmisen tulevan eläväksi jälleen? Minä odotan joka päivä niinkauvan kuin minä sodin, siihenasti että minun muutteeni tulee,
15 Thou wouldest call, and I would answer Thee; Thou wouldest have a desire to the work of Thy hands.
Että sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin sinua, ja ettes hylkäisi käsialaas;
16 But now Thou numberest my steps, Thou dost not even wait for my sin;
Sillä sinä olet jo lukenut kaikki minun askeleeni: etkös ota vaaria minun synneistäni?
17 My transgression is sealed up in a bag, and Thou heapest up mine iniquity.
Minun rikokseni olet sinä lukinnut lyhteesen, ja pannut kokoon minun vääryyteni.
18 And surely the mountain falling crumbleth away, and the rock is removed out of its place;
Jos tosin vuori kaatuu ja katoo, ja vaha siirtyy sialtansa,
19 The waters wear the stones; the overflowings thereof wash away the dust of the earth; so Thou destroyest the hope of man.
Vesi kuluttaa kivet, ja virta vie maan pois, ja mitä sen päällä itse kasvaa: niin sinä myös ihmisen toivon kadotat.
20 Thou prevailest for ever against him, and he passeth; Thou changest his countenance, and sendest him away.
Sinä olet häntä voimallisempi ijankaikkisesti, ja hänen täytyy mennä pois. Sinä muutat hänen kasvonsa, ja annat hänen mennä.
21 His sons come to honour, and he knoweth it not; and they are brought low, but he regardeth them not.
Ovatko hänen lapsensa kunnniassa, sitä ei hän tiedä, taikka ovatko he ylönkatseessa, sitä ei hän ymmärrä.
22 But his flesh grieveth for him, and his soul mourneth over him.
Kuitenkin niinkauvan kuin hän kantaa lihaa, täytyy hänen olla vaivassa, ja niinkauvan kuin hänen sielunsa on hänessä, täytyy hänen murhetta kärsiä.
