< Ezekiel 2 >
1 And He said unto me: 'Son of man, stand upon thy feet, and I will speak with thee.'
Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen lapsi, seiso jaloillas, niin minä tahdon puhua sinun kanssas.
2 And spirit entered into me when He spoke unto me, and set me upon my feet; and I heard Him that spoke unto me.
Ja kuin hän puhui minun kanssani, niin minä vahvistuin hengessä, ja hän asetti minun jaloilleni; ja minä kuulteli häntä, joka puhui minun kanssani.
3 And He said unto me: 'Son of man, I send thee to the children of Israel, to rebellious nations, that have rebelled against Me; they and their fathers have transgressed against Me, even unto this very day;
Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen lapsi, minä lähetän sinun Israelin lasten tykö, jotka minusta luopuneet ovat, jotka isäinsä kanssa hamaan tähän päivään asti ovat minua vastaan rikkoneet.
4 and the children are brazen-faced and stiff-hearted, I do send thee unto them; and thou shalt say unto them: Thus saith the Lord GOD.
Mutta ne lapset, joiden tykö minä sinun lähetän, ovat niskurit ja paatuneet sydämestä; niille pitää sinun sanoman; näin sanoo Herra, Herra:
5 And they, whether they will hear, or whether they will forbear — for they are a rebellious house — yet shall know that there hath been a prophet among them.
Jos he sen kuulevat, taikka katsovat ylön, sillä se on tottelematoin huone, niin pitää heidän kuitenkin tietämän, että propheta heidän seassansa on.
6 And thou, son of man, be not afraid of them, neither be afraid of their words, though defiers and despisers be with thee, and thou dost dwell among scorpions; be not afraid of their words, nor be dismayed at their looks, for they are a rebellious house.
Ja sinä ihmisen lapsi, ei sinun pidä pelkäämän heitä, ei myös heidän sanojansa pelkäämän, he ovat tosin vastahakoiset ja terävät orjantappurat sinua vastaan, ja sinä asut skorpionein seassa; mutta ei sinun pidä pelkäämän heidän sanojansa, eikä hämmästymän heidän kasvojansa, vaikka he ovat tottelematoin huone.
7 And thou shalt speak My words unto them, whether they will hear, or whether they will forbear; for they are most rebellious.
Mutta sinun pitää sanoman heille minun sanani, jos he sen kuulevat taikka katsovat ylön; sillä he ovat vastahakoiset.
8 And thou, son of man, hear what I say unto thee: be not thou rebellious like that rebellious house; open thy mouth, and eat that which I give thee.'
Mutta sinä ihmisen lapsi, kuules, mitä minä sinulle sanon, ja älä ole tottelematoin huone. Avaa suus ja syö, mitä minä sinulle annan.
9 And when I looked, behold, a hand was put forth unto me; and, lo, a roll of a book was therein;
Ja minä näin, ja katso, käsi oli ojennettu minun puoleeni, ja katso, siinä oli kääritty kirja,
10 and He spread it before me, and it was written within and without; and there was written therein lamentations, and moaning, and woe.
Jonka hän avasi minun eteeni, ja se oli kirjoitettu ulkoa ja sisältä; ja siinä olivat kirjoitetut valitukset, ja huokaukset, ja voi!