Hebrews 9
1 THEN also the first tabernacle had indeed regulations for the divine service, and a sanctuary furnished.
Niin oli tosin entiselläkin majalla jumalanpalveluksen oikeus ja ulkonainen pyhyys.
2 For the tabernacle was prepared; the first part, in which was both the candlestick, and the table, and the shew-bread, which is called the holy.
Sillä ensimäinen maja oli rakennettu, jossa olivat kynttiläjalka, ja pöytä, ja katselmusleivät, joka pyhäksi kutsuttiin.
3 But behind the second vail was the tabernacle, called the holy of holies:
Mutta toisen esiripun takana oli se maja, joka kaikkein pyhimmäksi kutsuttiin,
4 having the golden censer, and the coffer of the covenant, overlaid with gold within and without, in which were the golden urn containing the manna, and Aaron’s rod which had budded, and the stone tables of the covenant;
Jossa oli kultainen pyhän savun astia ja Testamentin arkki kaikkialta kullalla silattu, siinä myös oli kultainen astia, jossa oli manna, ja kukoistavainen Aaronin sauva ja Testamentin taulut.
5 and above, over it the cherubim of glory, overshadowing the propitiatory.
Mutta sen päällä olivat kunnian Kerubimit, jotka armo-istuimen varjosivat; joista ei nyt ole erinomattain sanomista.
6 Now when these things were thus disposed, the priests entered continually into the first tabernacle indeed, performing the divine services:
Mutta kuin ne näin asetetut olivat, menivät papit aina siihen ensimäiseen majaan ja toimittivat jumalanpalveluksen;
7 but into the second once in every year entered the high-priest alone, not without blood, which he offered for his own inadvertencies, and for those of the people:
Vaan toiseen meni ainoasti ylimmäinen pappi kerran vuodessa yksinänsä, ei ilman verta, jonka hän uhrasi omainsa ja kansan rikosten edestä:
8 the Holy Ghost thus signifying, that the way into the holies was not yet made manifest, whilst the first tabernacle held its station;
Jolla Pyhä Henki ilmoitti, ettei pyhityksen tietä niinkauvan julistettu, kuin se entinen maja seisoo,
9 which figurative representation continues unto the present time, according to which both gifts and sacrifices are offered, which cannot, with respect to conscience, make him perfect who performs the services,
Joka sillä ajalla oli esikuva, jossa lahjat ja uhrit uhrattiin, jotka ei voineet omantunnon perään täydelliseksi tehdä sitä, joka jumalanpalvelusta teki.
10 as they consist only of meats, and drinks, and different ablutions, and corporal services, until the appointed time of perfect reformation.
Ainoastaan ruilla ja juomilla, ja moninaisilla pesemisillä ja lihan säädyissä, jotka ojennuksen aikaan asti olivat päälle pannut.
11 But Christ becoming the high-priest of future good things, through a better and more perfect tabernacle, not made with hands, that is, not of this creation;
Mutta Kristus on tullut tulevaisten tavarain ylimmäiseksi Papiksi, suuremman ja täydellisemmän majan kautta, joka ei käsillä tehty ole, se on: joka ei näin ole rakennettu;
12 nor by the blood of goats and of calves, but by his own blood, he entered once for all into the holies, having obtained eternal redemption. (aiōnios g166)
Eikä kauristen taikka vasikkain veren kautta, vaan hän on kerran oman verensä kautta mennyt pyhään, ja ijankaikkisen lunastuksen löytänyt. (aiōnios g166)
13 For if the blood of bulls, and of goats, and the ashes of an heifer sprinkling the defiled sanctifieth to corporal purification,
Sillä jos härkäin ja kauristen veri, ja hehkoisen tuhka, priiskotettu saastaisten päälle, pyhittää lihalliseen puhtauteen,
14 how much more shall the blood of Christ, who, by the eternal Spirit, offered up himself in sacrifice without blemish to God, cleanse our conscience from dead works, that we may perform divine service to the living God? (aiōnios g166)
Kuinka paljoa enemmin Kristuksen veri, joka itsensä ilman kaiketa viata iankaikkisen hengen kautta Jumalalle uhrannut on, on puhdistava omantuntomme kuolevaisista töistä, elävää Jumalaa palvelemaan? (aiōnios g166)
15 And for this cause he is the mediator of the new testament, that, death being suffered for the redemption of transgressions committed against the first testament, they who are called might receive the promise of an eternal inheritance. (aiōnios g166)
Ja sentähden on hän myös Uuden Testamentin välimies, että ne, jotka kutsutut ovat, sen luvatun ijankaikkisen perimisen saisivat, että hänen kuolemansa siinä välillä kävi niiden ylitsekäymisten lunastukseksi, jotka entisen Testamentin alla olivat. (aiōnios g166)
16 For where a testament is, of necessity the death of the testator is implied.
Sillä kussa Testamentti on, siinä pitää myös hänen kuolemansa oleman, joka Testamentin teki.
17 For a testament is valid when men are dead; for else it is of no efficacy whilst the testator is alive.
Sillä kuolemalla testamentti vahvistetaan, joka ei ole niin kauvan vahva, kuin se elää, joka sen teki.
18 Wherefore also that first testament was not consecrated without blood.
Sentähden ei se entinenkään ilman verta säätty.
19 For when every command according to the law had been spoken by Moses to all the people, taking the blood of calves and of goats, with water, and scarlet wool, and hyssop, he sprinkled both the book itself and all the people,
Sillä kuin Moses oli puhunut kaikelle kansalle jokaisen käskyn lain jälkeen, otti hän vasikkain ja kauristen verta veden kanssa, ja purpuravilloja, ja isoppia, ja priiskotti sekä Raamatun että kaiken kansan,
20 saying, This is the blood of the testament which God hath enjoined unto you.
Sanoen: tämä on sen Testamentin veri, jonka Jumala teille käskenyt on.
21 And the tabernacle also, and all the vessels employed in the divine service, he in like manner sprinkled with blood.
Ja majan ja kaikki jumalanpalveluksen astiat priiskotti hän myös verellä.
22 And almost all things are purified by blood according to the law, and without effusion of blood there is no remission of sin.
Ja lähes kaikki verellä lain jälkeen puhdistetaan, ja paitsi veren vuodatusta ei yhtään anteeksiantamusta tapahdu.
23 There was a necessity therefore that the representations of the things in heaven should be purified by these; but the celestial things themselves with better sacrifices than these.
Niin siis tarvitaan, että taivaallisten kuvat senkaltaisilla puhdistetaan; mutta itse taivaalliset pitää paremmilla uhreilla puhdistettaman kuin ne olivat.
24 For Christ is not entered into the holies made with hands, the antitypes of the true; but into heaven itself, now to appear before the presence of God for us:
Sillä ei Kristus mennyt käsillä tehtyyn pyhään, joka totisen kuva on, vaan hän meni itse taivaasen, että hän nyt Jumalan kasvoin edessä meidän tähtemme ilmestyis;
25 and not that he should often offer up himself in sacrifice, as the high-priest enters every year into the holies with blood not his own,
Ei, että hänen pitää useimmin itsensä uhraaman, niinkuin ylimmäinen pappi joka vuosi meni muukalaisella verellä pyhään:
26 (for in that case he must have suffered often since the foundation of the world: ) but now once for all at the consummation of the ages hath he been manifested for the abolishing sin by the sacrifice of himself. (aiōn g165)
(Muutoin olis hänen useammin tullut jo maailman alusta kärsiä, ) mutta nyt kerran maailman lopulla on hän oman uhrinsa kautta ilmestynyt synnin poispanemiseksi. (aiōn g165)
27 And forasmuch as it is appointed to men once to die, but after this the judgment,
Ja niinkuin kaikkein ihmisten pitää kerran kuoleman, mutta senjälkeen tuomio,
28 so Christ having been once offered in sacrifice to bear the sins of men, will appear the second time without sin, to those who expect him, for their salvation.
Niin on myös Kristus kerran uhrattu monen syntejä ottamaan pois; mutta toisella haavalla on hän ilman syntiä ilmestyvä niille, jotka häntä odottavat autuudeksi.
