Matthew 22
1 And Jesus responding, again spoke to them in parables, saying,
Ja Jesus vastaten puhui taas heille vertauksilla, sanoen:
2 The kingdom of the heavens is like a king-man, who made a marriage for his son.
Taivaan valtakunta on kuninkaan vertainen, joka teki häitä pojallensa,
3 And he sent his servants to invite those who had been called to the marriage: and they were not willing to come.
Ja lähetti palveliansa kutsumaan kutsutuita häihin, ja ei he tahtoneet tulla.
4 And again he sent other servants, saying; Speak to those who have been called, Behold, I have prepared my dinner: my oxen and my fatling are slain, and all things are ready: come to the marriage.
Taas hän lähetti toiset palveliat, sanoen: sanokaat kutsutuille: katso, minä valmistin atriani, härkäni ja syöttilääni ovat tapetut, ja kaikki ovat valmistetut: tulkaat häihin!
5 And they being careless, went away, one to his farm, and another to his merchandise:
Mutta he katsoivat ylön, ja menivät pois, yksi pellollensa, toinen kaupallensa.
6 but the rest, taking his servants, insulted, and slew them.
Mutta muut ottivat kiinni hänen palveliansa, ja pilkkasivat heitä, ja tappoivat.
7 And the king was angry; and sending his armies, he destroyed those murderers, and burnt up their cities.
Mutta kuin kuningas sen kuuli, vihastui hän, ja lähetti sotaväkensä, ja hukutti ne murhamiehet, ja heidän kaupunkinsa poltti.
8 Then he says to his servants, The wedding is ready, but those having been invited were not worthy.
Silloin hän sanoi palvelioillensa: häät tosin ovat valmistetut, mutta kutsutut ei olleet mahdolliset.
9 Go ye therefore to crossings of the roads, and so many as you may find, invite to the marriage.
Menkäät siis teiden haaroihin, ja kaikki, jotka te löydätte, kutsukaat häihin.
10 And those servants having gone out into the ways, led in all whom they found, both bad and good: and the wedding was filled with guests.
Ja palveliat menivät ulos teille, ja kokosivat kaikki, jotka he löysivät, pahat ja hyvät; ja häähuone täytettiin vieraista.
11 And the king having come in to look upon the guests, saw there a man not having on a wedding-garment.
Niin kuningas meni katsomaan vieraita, ja näki siellä yhden ihmisen, joka ei ollut vaatetettu häävaatteilla.
12 And he says to him, Comrade, how did you come in hither, not having the wedding-garment? And he was silent.
Niin hän sanoi hänelle: ystäväni, kuinkas tänne tulit, ja ei sinulla ole häävaatteita? Mutta hän vaikeni.
13 Then the king said to the servants, Having bound him feet and hands, cast him into the darkness which is without; and there shall be weeping and gnashing of the teeth.
Silloin sanoi kuningas palvelioille: sitokaat hänen kätensä ja jalkansa, ottakaat ja heittäkäät häntä ulkoiseen pimeyteen; siellä pitää oleman itku ja hammasten kiristys.
14 For many are called, but few elected.
Sillä monta on kutsuttu, mutta harvat ovat valitut.
15 Then the Pharisees going forth, took counsel how they might ensnare Him in His speech.
Silloin Pharisealaiset menivät pitämään neuvoa, kuinka he hänen sanoissa solmeaisivat.
16 And they send to Him their own disciples along with the Herodians, saying, Teacher, we know that thou art true, and that thou art teaching the way of God in truth, and there is not a care to thee for any one; for thou dost not look into the face of men.
Ja he lähettivät hänen tykönsä opetuslapsensa Herodilaisten kanssa, sanoen: Mestari, me tiedämme sinun totiseksi, ja sinä opetat Jumalan tien totuudessa, et myös tottele ketään; sillä et sinä katso ihmisten muotoa.
17 Then tell us, what seems good to thee? is it lawful to give tribute to Caesar, or not?
Sano siis meille, kuinkas luulet: sopiiko keisarille antaa veroa taikka ei?
18 And Jesus knowing their wickedness, said, Why tempt ye me, O ye hypocrites?
Mutta kuin Jeesus ymmärsi heidän pahuutensa, sanoi hän: mitä te ulkokullatut kiusaatte minua?
19 Show me the tribute money: and they brought Him a denarion.
Osoittakaat minulle veroraha. Niin he antoivat hänelle verorahan.
20 And He says to them, Whose is this image and superscription?
Ja hän sanoi heille: kenenkä on tämä kuva ja päällekirjoitus?
21 They say to Him, Caesar's. Then He says to them, Therefore render Caesar the things which are Caesar's; and unto God the things which are God's.
He sanoivat hänelle: keisarin. Niin hän sanoi heille: antakaat keisarille, mitkä keisarin ovat, ja Jumalalle, mitkä Jumalan ovat.
22 And hearing they are astonished, and leaving Him, they went away.
Ja kuin he nämät kuulivat, ihmettelivät he, ja luopuivat hänestä, ja menivät pois.
23 On that day the Sadducees came to Him, saying, there is no resurrection: and asked Him,
Sinä päivänä tulivat Saddukealaiset hänen tykönsä, jotka sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ja kysyivät häneltä,
24 saying, Teacher, Moses said, If any man may die, not having children, his brother shall marry his wife, and raise up seed to his brother.
Sanoen: Mestari! Moses sanoi: jos joku kuolee lapsetoinna, niin hänen veljensä pitää naiman hänen emäntänsä ja herättämän veljellensä siemenen.
25 But there were among us seven brothers: the first marrying died, and having no seed left his wife to his brother.
Niin oli meidän seassamme seitsemän veljestä, ja kuin ensimäinen nai, niin se kuoli. Ja ettei hänellä ollut siementä, jätti hän emäntänsä veljellensä.
26 Likewise also, the second, and third, even unto seven.
Niin myös toinen ja kolmas, hamaan seitsemänteen asti.
27 And last of all the woman also died.
Mutta kaikkein viimein kuoli myös se vaimo.
28 Therefore in the resurrection, of which one of the seven shall she be the wife? for they all had her.
Kenenkä emännän siis näistä seitsemästä pitää hänen ylösnousemisessa oleman? Sillä kaikki ovat häntä pitäneet.
29 and Jesus responding said to them, You err, not knowing the Scriptures, nor the power of God.
Niin Jesus vastaten sanoi heille: te eksytte ja ette tiedä Raamatuita, eikä Jumalan voimaa.
30 For in the resurrection they neither marry nor are given in marriage, but they are as angels of God in heaven:
Sillä ylösnousemisessa ei naida eikä huolla, mutta he ovat niinkuin Jumalan enkelit taivaassa.
31 concerning the resurrection of the dead, have you not read that which was spoken to you by God, saying,
Mutta ettekö te ole lukeneet kuolleitten ylösnousemisesta, mitä teille on Jumalalta sanottu, joka sanoo:
32 I am the God of Abraham, and the God of Isaac, and the God of Jacob? God is not the God of the dead, but of the living.
Minä olen Abrahamin Jumala, ja Isaakin Jumala, ja Jakobin Jumala? Ei ole Jumala kuolleiden Jumala, mutta elävien.
33 And the multitudes hearing, were delighted with His teaching.
Ja kuin kansa sen kuuli, hämmästyivät he hänen oppiansa.
34 And the Pharisees, hearing that He silenced the Sadducees, gathered themselves together.
Mutta kuin Pharisealaiset sen kuulivat, että hän oli Saddukealaisten suun tukinnut, kokoontuivat he yhteen.
35 And one of them, a theologian, tempting Him, asked Him also, saying,
Ja yksi lain-opettaja heistä kysyi häneltä, kiusaten häntä, ja sanoi:
36 Teacher, what is the great commandment in the law?
Mestari, mikä on suurin käsky laissa?
37 And He said to him; Thou shalt love the Lord thy God with all thy heart, and with all thy soul, and with all thy mind.
Niin Jesus sanoi hänelle: sinun pitää rakastaman Herraa sinun Jumalaas, kaikesta sydämestäs, ja kaikesta sielustas, ja kaikesta mielestäs:
38 This is the first and great commandment.
Tämä on ensimäinen ja suurin käsky.
39 And the second is like unto it, Thou shalt love thy neighbor as thyself.
Toinen on tämän kaltainen: sinun pitää rakastaman lähimmäistäs niinkuin itse sinuas.
40 On these two commandments hang all the law, and the prophets.
Näissä kahdessa käskyssä kaikki laki ja prophetat riippuvat.
41 And the Pharisees being assembled, Jesus asked them,
Koska Pharisealaiset koossa olivat, kysyi heiltä Jesus,
42 saying, What seems to you concerning the Christ? whose son is He? They say to Him, Of David.
Sanoen: mitä teille näkyy Kristuksesta, kenenkä poika hän on? he sanoivat hänelle: Davidin.
43 He says to them, How then does David in the Spirit call Him Lord, saying,
Hän sanoi heille: kuinka siis David kutsuu hengessä hänen Herraksi? sanoen:
44 The Lord said to my Lord, Sit thou on my right hand, until I may make thine enemies the footstool of thy feet?
Herra sanoi minun Herralleni: istu minun oikealla kädelläni, siihenasti kuin minä panen vihollises sinun jalkais astinlaudaksi.
45 Then if David calls Him Lord, how is He his son?
Jos siis David kutsuu hänen Herraksi, kuinka hän on hänen poikansa?
46 And no one was able to respond a word to Him, neither did any one from that day dare to ask Him anything more.
Ja ei kenkään taitanut häntä mitään vastata: ei myös yksikään rohjennut sen päivän perästä häneltä enempää kysyä.
