Hebrews 10
1 For the law having the shadow of good things to come, not the real image of the things, annually with the same sacrifices which they offer continually, is by no means able to make perfect those coming to it:
Sillä lailla on tulevaisten tavarain varjo, ei itse hyvyyden olento; niillä uhreilla, joita he joka vuosi alinomaa uhraavat, ei se ikänä taida niitä täydelliseksi tehdä, jotka uhraavat.
2 since in that case would they not have ceased being offered, because the worshipers having once been purified would have had no more conscience of sins?
Muutoin olis uhraamasta lakattu, jos ei niillä, jotka uhrasivat, synneistä silleen omaatuntoa olisi, koska he kerran puhdistetut ovat.
3 But in the same sacrifices there is a remembrance of sins annually;
Vaan sillä tapahtuu joka vuosi synnin muistuttamus.
4 for it is impossible that the blood of bulls and goats should take away sins.
Sillä mahdotoin on härkäin ja kauristen veren kautta syntejä ottaa pois.
5 Therefore, coming into the world, he says; Sacrifice an offering thou willest not, but thou hast perfected for me a body:
Sentähden, kuin hän maailmaan tuli, sanoi hän: uhria ja lahjaa et sinä tahtonut, mutta ruumiin olet sinä minulle valmistanut;
6 whole burnt offerings and offerings for sins thou wast not pleased with:
Polttouhrit ja syntiuhrit ei ole sinun mieleises.
7 then I said, Lo, I come in the volume of the Book it has been written of me to do thy will, O God.
Silloin minä sanoin: katso, minä tulen, (Raamatussa on minusta kirjoitettu, ) että minun pitää tekemän sinun tahtos, Jumala.
8 Saying above, that Sacrifices and offerings and whole burnt offerings and offerings for sin thou didst not will, neither wast well pleased with; whatsoever are offered according to law;
Niinkuin hän ennen sanoi: uhria ja lahjaa, ja polttouhria ja syntiuhria et sinä tahtonut, ei myös ne sinulle kelvanneet, (jotka lain jälkeen uhrataan, )
9 then he has said, Lo, I come to do thy will. He takes away the first, that he may establish the second;
Silloin hän sanoi: katso, minä tulen tekemään, Jumala, sinun tahtos. Hän ottaa pois entisen, että hän toisen asettais.
10 by which will we have been sanctified through the offering of the body of Jesus Christ once for all.
Jonka tahdon kautta me kerran pyhitetyt olemme, Jesuksen Kristuksen ruumiin uhraamisella.
11 And every high priest indeed stands daily ministering, and frequently offering the same sacrifices, which are never able to take away sins:
Ja jokainen pappi on siihen pantu, että hänen joka päivä jumalanpalvelusta tekemän pitää ja usein yhtäläistä uhria uhraaman, jotka ei koskaan voi syntejä ottaa pois.
12 and he, having offered up one sacrifice for sins, forever sat down on the right hand of God;
Mutta kuin tämä oli yhden ijankaikkisesti kelpaavan uhrin syntein edestä uhrannut, istuu hän nyt Jumalan oikialla kädellä,
13 finally waiting until his enemies may be made the foot-stool of his feet.
Ja odottaa, että hänen vihollisensa pannaan hänen jalkainsa astinlaudaksi.
14 For by one offering he has forever perfected the sanctified.
Sillä yhdellä uhrilla on hän ijankaikkisesti täydelliseksi tehnyt ne, jotka pyhitetään.
15 And the Holy Ghost truly does witness to us: for afterward he said,
Mutta sen todistaa myös meille itse Pyhä Henki, sillä että hän ennen sanoi:
16 This is the covenant that I will make unto them after these days, says the Lord; having given my laws on their hearts, and I will also write them in their mind;
Tämä on se Testamentti, jonka minä tahdon heille tehdä niiden päiväin jälkeen, sanoo Herra: minä tahdon antaa minun lakini heidän sydämiinsä, ja heidän mieliinsä minä ne kirjoitan,
17 and I will remember their sins and iniquities no more.
Ja heidän syntejänsä ja vääryyttänsä en minä enempi tahdo muistaa.
18 But where there is removal of these, there is no more offering for sin.
Mutta kussa näiden anteeksiantamus on, siinä ei silleen uhria syntein edestä ole.
19 Then, brethren, having boldness unto the entering in of the holies through the blood of Jesus,
Että siis meillä, rakkaat veljet, on vapaus mennä pyhään, Jesuksen veren kautta.
20 by which he has opened unto us a new and living way, through the veil, that is, of his flesh,
Jonka hän meille on valmistanut uudeksi ja eläväksi tieksi, esiripun kautta, se on: hänen lihansa kautta,
21 and having a great high priest over the house of God;
Ja meillä on yksi suuri Pappi, Jumalan huoneen haltia;
22 let us draw nigh with a true heart in a full assurance of faith, having been sprinkled as to our hearts from an evil conscience,
Niin käykäämme hänen tykönsä totisella sydämellä, täydellä uskolla, priiskotetut meidän sydämissämme, (ja päästetyt) pahasta omastatunnosta,
23 and washed as to our body with purifying water: let us hold fast the testimony of hope steadfast; for the one having promised is faithful;
Ja pestyt ruumiin puolesta puhtaalla vedellä, ja pitäkäämme horjumatoin toivon tunnustus: (sillä se on uskollinen, joka ne lupasi),
24 and let us recognize one another in the provocation of divine love and good works:
Ja ottakaamme vaari toinen toisestamme, että me ahkeroitsemme rakkaudesta ja hyvistä töistä,
25 not forsaking the assembling of ourselves together as is the custom to some; but exhorting: and this the more, as you see the days drawing nigh.
Ei antain ylön yhteistä seurakuntaa, niinkuin muutamain tapa on, vaan neuvokaat teitänne keskenänne, ja sitä enemmin kuin te näette sen päivän lähestyvän.
26 For we sinning willingly after we have received the perfect knowledge of the truth, there is left no more sacrifice for sins,
Sillä jos me ehdollamme sitte syntiä teemme, kuin me olemme totuuden tuntoon tulleet, niin ei meillä ole enään yhtään uhria syntein edestä,
27 but a certain fearful anticipation of judgment and violence of fire, about to devour the adversaries.
Vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka vastahakoiset syövä on.
28 The one having rejected the law of Moses dies without mercy before two or three witnesses:
Jos joku Moseksen lain rikkoo, hänen pitää ilman armoa kuoleman kahden taikka kolmen todistajan kautta.
29 of how much more terrible punishment, do you think, the one having trodden under foot the Son of God, and counted the blood of the covenant, by which he was sanctified, common, and insulted the Spirit of grace; be counted worthy!
Kuinka paljoa enemmän rangaistuksen te luulette sen ansainneen, joka Jumalan Pojan jaloilla tallaa ja Testamentin veren saastuttaa, jonka kautta hän pyhitetty on, ja armon Henkeä pilkkaa?
30 For we know him who said, Vengeance belongs to me, I will repay; and again, The Lord will judge his people.
Sillä me tunnemme hänen, joka sanoi: minun on kosto, minä tahdon kostaa, sanoo Herra; ja taas: Herra on kansansa tuomitseva.
31 It is a fearful thing to fall into the hands of the living God.
Hirmuinen on langeta elävän Jumalan käsiin.
32 But remember the former days, in which, you being illuminated by the Spirit, endured a great fight of afflictions;
Muistakaa siis entisiä päiviä, joina te valistetut olitte ja kärsitte monen vaivan kilvoituksen:
33 both indeed in reproaches and tribulations being exposed as a theater, and having become the companions of those being thus exercised.
Puolittain silloin, kuin te sekä pilkkain että tuskain kautta kaikille ihmeeksi olitte: puolittain, kuin te niiden kanssa osalliset olitte, joille myös niin kävi.
34 For you suffered along with the prisoners, and received with joy the spoliation of your goods, knowing that you have a better and abiding possession.
Sillä te olette myös niistä vaivoista, jotka minun siteistäni tapahtuivat, osalliset olleet, ja teidän hyvyytenne raatelemisen olette te ilolla kärsineet, tietäen, että teillä on parempi ja pysyväisempi tavara taivaissa.
35 Therefore cast not away your confidence, which has great reward.
Älkäät siis heittäkö pois teidän uskallustanne, jolla suuri palkan makso on.
36 For you have need of patience, in order that, having done the will of God, you will inherit the promise.
Sillä kärsivällisyys on teille tarpeellinen, tehdäksenne Jumalan tahtoa, että te lupauksen saisitte.
37 For yet a little while, the one coming will come, and will not tarry.
Sillä vähän hetken perästä tulee se, joka tuleva on, ja ei viivyttele.
38 My righteous man shall live by faith: and if he may draw back, my soul has no pleasure in him.
Mutta vanhurskas elää uskosta: ja joka välttää, siihen ei minun sieluni mielisty.
39 But we are not of the drawing back unto perdition; but of faith unto the salvation of the soul.
Mutta emme ole ne, jotka meitämme kadotukseen vältämme, vaan jotka uskomme sielun tallella pitämiseen.
