Acts 7
1 And the high priests said; Are these things so?
Niin ylimmäinen pappi sanoi: lienevätkö nämät näin?
2 And he said, Men, brothers and fathers, hear ye; The God of glory appeared to our father Abraham, while he was in Mesopotamia, before he migrated into Haran, and He said to him;
Vaan hän sanoi: miehet, rakkaat veljet ja isät, kuulkaat: kunnian Jumala ilmestyi Abrahamille meidän isällemme, kuin hän oli Mesopotamiassa, ennenkuin hän Haranissa asui,
3 Come out from thy country and from thy kindred, and come hither into the land which I will show unto thee.
Ja sanoi hänelle: lähde sinun maaltas ja suvustas, ja tule siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan.
4 And after his father died he migrated himself thence into this country in which you now dwell,
Silloin hän läksi Kaldeasta, ja asui Haranissa. Ja kuin hänen isänsä kuollut oli, toi hän hänen sieltä tähän maahan, jossa te nyt asutte.
5 and God gave him no inheritance in it, not the step of his foot; and he promised to give it to him, and his seed after him, for an inheritance, there being no child to him.
Ja ei antanut hänelle siinä perintöä, ei jalankaan leveyttä; ja hän lupasi hänelle sen antaa asuaksensa, ja hänen siemenellensä hänen jälkeensä, kuin ei hänellä vielä lasta ollut.
6 And thus God spoke, that his seed shall sojourn in a strange land, and they will enslave it and oppress it four hundred years.
Ja Jumala puhui hänelle näin: sinun siemenes pitää oleman muukalainen vieraalla maalla, ja heidän pitää sen orjaksi tekemän, ja pahasti sen kanssa menemän neljäsataa ajastaikaa.
7 And the nation whom they shall serve I will judge, says God, and after these things they shall come out and serve me in this place.
Ja sen kansan, jota he palvelevat, tahdon minä tuomita, sanoi Jumala, ja sitte pitää heidän lähtemän ja minua tässä siassa palveleman.
8 And He gave him the covenant of circumcision; and so he begat Isaac, and circumcised him on the eighth day; and Isaac, Jacob; and Jacob, the twelve patriarchs.
Ja hän antoi hänelle ympärileikkauksen liiton; ja niin hän siitti Isaakin, ja ympärileikkasi hänen kahdeksantena päivänä. Ja Isaak siitti Jakobin, ja Jakob kaksitoistakymmentä patriarkkaa.
9 And the patriarchs, envying Joseph, sold him into Egypt:
Ja ne patriarkat myivät kateudesta Josefin Egyptiin. Ja Jumala oli hänen kanssansa,
10 and God was with him, and delivered him out of all his troubles, and gave him grace and wisdom before Pharaoh the king of Egypt; and he placed him governor over Egypt and all his house.
Ja pelasti hänen kaikista tuskistansa, ja antoi hänelle armon ja viisauden Pharaon, Egyptin kuninkaan, kasvoin edessä, ja hän pani hänen Egyptin valtamieheksi ja kaiken huoneensa päälle.
11 And the famine came into all the land and Canaan, and great distress: and our fathers found no sustenance.
Mutta nälkä tuli kaikkeen Egyptiin ja Kanaanin maahan, ja suuri tuska; ja ei meidän isämme löytäneet ravintoa.
12 And Jacob hearing that there is food in Egypt, sent away our fathers first.
Mutta kuin Jakob kuuli Egyptissä jyviä olevan, lähetti hän sinne meidän isämme ensimmäisen kerran.
13 And the second time Joseph was made known to his brethren, and his race became manifest to Pharaoh.
Ja kuin hän toistamiseen heidät lähetti, tunnettiin Joseph veljiltänsä; ja Josephin suku tuli Pharaolle tiettäväksi.
14 And Joseph sending, called to him Jacob his father, and all the family, seventy-five souls.
Niin Joseph lähetti ja antoi tuoda isänsä Jakobin ja kaiken hänen sukunsa, viisi sielua kahdeksattakymmentä.
15 And Jacob went down into Egypt, and he and our fathers died there.
Ja Jakob meni alas Egyptiin, ja hän kuoli, niin myös meidän isämme.
16 And they were carried over into Shechem, and buried in a tomb which Abraham purchased from the sons of Emmor in Shechem with a sum of money.
Ja he vietiin Sikemiin ja pantiin siihen hautaan, jonka Abraham oli Hemorin lapsilta rahalla ostanut Sikemissä.
17 When the time of the promise which God made with Abraham drew nigh, the people increased and multiplied in Egypt,
Mutta kuin lupauksen aika lähestyi, josta Jumala oli Abrahamille vannonut, kasvoi ja eneni kansa Egyptissä,
18 until another king arose over Egypt, who knew not Joseph.
Siihenasti kuin toinen kuningas tuli, joka ei Josephista mitään tietänyt.
19 He dealing fraudulently with our race, afflicted our fathers, that they should expose their infants, so that they should not live.
Tämä meidän sukuamme kavalasti juonitteli, ja meni pahasti meidän isäimme kanssa, niin että heidän piti nuoret lapsensa heittämän pois, ettei he olisi saaneet elää.
20 During which time Moses was born, and was beautiful to God; who was kept three months in the house of his father.
Siihen aikaan syntyi Moses, ja hän oli Jumalalle otollinen, ja elätettiin kolme kuukautta isänsä huoneessa.
21 And he being exposed, the daughter of Pharaoh took him, and adopted him for a son to herself.
Mutta kuin hän heitetty oli ulos, otti Pharaon tytär hänen ja kasvatti itsellensä pojaksi.
22 And Moses was educated in all the wisdom of the Egyptians; and was mighty in his words and works.
Ja Moses opetettiin kaikessa Egyptiläisten viisaudessa, ja oli voimallinen sanoissa ja töissä.
23 And when the time of the fortieth year was fulfilled to him, it came into his heart to visit his brethren, the children of Israel.
Mutta kuin hän oli neljänkymmenen ajastajan vanha, joukahtui hänen sydämeensä mennä katsomaan veljiänsä Israelin lapsia.
24 And seeing a certain one suffering affliction, he interposed, and executed vengeance in behalf of the oppressed one, slaying the Egyptian.
Ja kuin hän näki yhdelle vääryyttä tehtävän, autti hän häntä ja kosti hänen puolestansa, joka vääryyttä kärsi, ja löi Egyptin miehen.
25 And he supposed that his brethren would understand that God through his hand is giving them salvation: but they did not recognize it.
Mutta hän luuli veljiensä sen ymmärtävän, että Jumala hänen kätensä kautta oli heille vapauden antava; vaan eivät he ymmärtäneet.
26 On the following day, he appeared to them fighting, and undertook to reduce them to peace, saying, Men, you are brethren; therefore do not injure one another.
Ja hän tuli toisena päivänä heidän tykönsä, jotka keskenänsä riitelivät, ja sovitti heitä, sanoen: rakkaat miehet, te olette veljekset: miksi te toinen toisellenne vääryyttä teette?
27 And the one injuring his neighbor thrust him away, saying, Who appointeth you a leader and a judge over us?
Mutta se, joka lähimmäisellensä vääryyttä teki, lykkäsi häntä, sanoen: kuka sinun on pannut päämieheksi ja tuomariksi meidän ylitsemme?
28 whether do you wish to kill me, in the manner in which you slew the Egyptian yesterday?
Vai tahdotkos sinä minua niin tappaa, kuin sinä Egyptiläisen eilen tapoit?
29 And at this word Moses fled, and became a sojourner in the land of Midia, where he begat two sons.
Niin Moses pakeni tämän puheen tähden, ja oli Madiamin maakunnassa muukalainen, jossa hän kaksi poikaa siitti.
30 And forty years having passed away, an angel appeared to him in the desert of Mount Sinai in the flame of fire of the bramble bush.
Ja neljänkymmenen ajastajan perästä ilmestyi hänelle Herran enkeli korvessa, Sinain vuorella, pensaan tulen liekissä.
31 And Moses, seeing the sight, was astonished: and he coming nigh to investigate, the voice of the Lord came:
Mutta kuin Moses sen näki, ihmetteli hän sitä näkyä, ja kuin hän meni lähes katsomaan, niin tapahtui Herran ääni hänelle:
32 I am the God of thy fathers, the God of Abraham, and of Isaac, and of Jacob. And Moses trembling, did not dare to investigate.
Minä olen sinun isäis Jumala, Abrahamin Jumala, ja Isaakin Jumala, ja Jakobin Jumala. Niin Moses vapisi eikä tohtinut sinne katsoa.
33 And the Lord said to him, Loose the sandal of thy feet: for the place on which thou standest is holy ground.
Ja Herra sanoi hänelle: riisu kenkäs jaloistas; sillä sia, jossas seisot, on pyhä maa.
34 Seeing, I have seen the affliction of my people who are in Egypt, and heard their groaning, and have come down to deliver them. And come now, I will send thee into Egypt.
Minä olen nähden nähnyt kansani tuskan Egyptissä, ja olen heidän huokauksensa kuullut, ja tulin alas heitä ottamaan ulos: tule siis nyt tänne, minä lähetän sinun Egyptiin.
35 And this Moses whom they denied, saying, Who hath established thee a ruler and a judge? him hath God sent a ruler and deliverer, with the hand of an angel having appeared unto him in a bush.
Tämän Moseksen, jota he kielsivät, sanoen: kuka sinun on pannut päämieheksi ja tuomariksi? tämän on Jumala lähettänyt päämieheksi ja vapahtajaksi, enkelin käden kautta, joka hänelle pensaassa ilmestyi.
36 He led them out, doing wonders and miracles in the land of Egypt, and in the Red Sea, and in the wilderness forty years.
Tämä johdatti heitä ulos, ja teki ihmeitä ja merkkejä Egyptin maassa ja Punaisessa meressä ja korvessa, neljäkymmentä ajastaikaa.
37 This Moses is the one having said to the sons of Israel, A prophet will God raise up to you of your brethren, like unto me.
Tämä on se Moses, joka sanoi Israelin lapsille: Herra teidän Jumalanne herättää teille teidän veljistänne yhden Prophetan, niinkuin minun, jota teidän pitää kuuleman.
38 And this is the one being in the church in the wilderness with the angel speaking to him in Mount Sinai, and with our fathers: who received the living oracles to give unto us;
Tämä oli seurakunnassa enkelin kanssa korvessa, joka puhui hänen kanssansa Sinain vuorella, ja meidän isäimme kanssa. Tämä sai elämän puheen meille antaaksensa,
39 to whom our fathers were not willing to be obedient, but thrust him away, and turned back in their hearts towards Egypt,
Jota ei meidän isämme totelleet, vaan sysäsivät pois sen tyköänsä, ja palasivat sydämessänsä Egyptiin,
40 saying to Aaron, Make us gods who shall go before us: for this Moses, who led us out from the land of Egypt, we know not what happened to him.
Sanoen Aaronille: tee meille jumalia, jotka meidän edellämme kävisivät; sillä emme tiedä, mitä Mosekselle, joka meidän Egyptin maasta toi ulos, on tapahtunut.
41 And they made a calf in those days, and offered sacrifice to the idol, and rejoiced in the works of their own hands.
Ja niinä päivinä tekivät he vasikan, ja uhrasivat epäjumalille uhria, ja riemuitsivat kättensä töistä.
42 And God turned away, and gave them up to serve the host of the heaven; as has been written in the book of the prophets: Slain victims and sacrifices you have not brought unto me forty years in the wilderness, O house of Israel.
Niin Jumala käänsi itsensä, ja antoi ylön heidät palvelemaan taivaan sotajoukkoa, niinkuin prophetain Raamatussa on kirjoitettu: oletteko te Israelin huoneesta minulle teurasuhria ja ruokauhria tehneet neljänäkymmenenä ajastaikana korvessa?
43 And ye took up the shrine of Moloch, and the star of the god Remphan, images which you made to worship them; and I will transport you beyond Babylon.
Ja te kannoitte Molokin majaa ja teidän jumalanne Remphan tähteä, joita kuvia te teitte kumartaaksenne niitä, ja minä tahdon teidät viedä pois edemmä Babelia.
44 And the tabernacle of testimony was with our fathers in the wilderness, as the one speaking to Moses commanded him to make it according to the example he had seen;
Meidän isillä oli todistuksen maja korvessa, niinkuin se oli säätänyt, joka Moseksen kanssa puhui, että hänen piti sen tekemän sen esikuvan perään, jonka hän nähnyt oli;
45 which our fathers receiving, brought in along with Joshua in the dispossession of the nations, whom God drove out, from the face of our fathers, until the days of David,
Jonka myös meidän isämme vastaan ottivat, ja veivät Josuan kanssa siihen maahan, jossa pakanat asuivat, jotka Jumala hävitti meidän isäimme kasvoin edestä, hamaan Davidin aikaan asti,
46 who found favor before God, and asked that he should build a tabernacle for the house of Jacob.
Joka löysi armon Jumalan tykönä, ja anoi, että hän olis majan löytänyt Jakobin Jumalalle.
47 But Solomon built a house for him.
Mutta Salomo rakensi hänelle huoneen.
48 But the Most High dwelleth not in houses built with hands, as the prophet says,
Vaan se kaikkein Ylimmäinen ei asu käsillä tehdyissä templeissä, niinkuin propheta sanoo:
49 Heaven is my throne, and earth the footstool of my feet: What house will you build for me? says the Lord; Or what shall be the place of my rest?
Taivas on minun istuimeni ja maa jalkaini astinlauta. Minkä huoneen te siis tahdotte minulle rakentaa, sanoo Herra, eli kuka on minun leposiani?
50 Hath not my hand made all of these things?
Eikö minun käteni ole kaikkia näitä tehnyt?
51 Ye stiffnecked and uncircumcised in heart and ears, you do always resist the Holy Ghost; as your fathers did, so do ye.
Te niskurit ja ympärileikkaamattomat sydämestä ja korvista! te olette aina Pyhää Henkeä vastaan, niinkuin teidän isänne, niin myös tekin.
52 Which one of the prophets did your fathers not persecute? and they slew those proclaiming concerning the coming of the Righteous One, whose betrayers and murderers you became:
Ketä prophetaista ei teidän isänne vainonneet? Ja he tappoivat ne, jotka vanhurskaan tulemista ennustivat, jonka pettäjät ja murhaajat te nyt olitte,
53 who received the law in the administrations of angels, and did not keep it.
Jotka saitte lain enkelien asetuksen kautta, jota ette pitäneet.
54 And hearing these words, they were cut through their hearts and gnashed their teeth at him.
Mutta kuin he nämät kuulivat, kävi se läpi heidän sydämensä, ja kiristelivät hampaitansa hänen päällensä.
55 But he, being full of the Holy Ghost, and looking up to heaven, saw the glory of God, and Jesus standing on the right hand of God,
Mutta että hän oli täynnä Pyhää Henkeä, katsahti hän ylös taivaasen, näki Jumalan kunnian ja Jesuksen seisovan Jumalan oikialla kädellä,
56 and said, Behold, I see the heavens opened, and the Son of man standing on the right hand of God.
Ja sanoi: katso, minä näen taivaat avoinna, ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikialla kädellä.
57 And crying out with a loud voice, they stopped their ears, and unanimously rushed on him,
Niin he huusivat suurella äänellä, ja tukitsivat korviansa, ja karkasivat kaikki yksimielisesti hänen päällensä,
58 and casting him out from the city, they began to stone him. And the witnesses laid down their garments at the feet of a young man, called Saul:
Ja ajoivat hänen ulos kaupungista, ja kivittivät. Ja todistajat panivat vaatteensa nuorukaisen jalkain juureen, joka kutsuttiin Saulus.
59 and continued to stone Stephen, calling upon the Lord, and saying, Lord Jesus, receive my spirit.
Ja he kivittivät Stephanin, joka rukoili ja sanoi: Herra Jesus, ota minun henkeni.
60 And putting down his knees, he cried with a loud voice, Lord, do not impute this sin to them. And saying this, he fell asleep.
Niin hän pani polvillensa, ja huusi suurella äänellä: Herra, älä lue heille tätä syntiä. Ja kuin hän tämän sanonut oli, niin hän nukkui.
