1 Thessalonians 2
1 For you know, brethren, our coming unto you, that it was not in vain:
Sillä te tiedätte, rakkaat veljet, meidän tulemisemme teidän tykönne, ettei se ole turha ollut;
2 but having suffered, and been abused, as you know, at Philippi, we were bold in our God to speak to you the gospel of God in much conflict.
Vaan niinkuin me ennen kärsineet ja häväistyt olimme Philipissä, niinkuin te tiedätte, kuitenkin olimme me rohkiat meidän Jumalassamme, puhumaan teille Jumalan evankeliumia suuressa kilvoittelemisessa.
3 For our exhortation was not from delusion, nor from impurity, nor in guile:
Sillä ei meidän neuvomme ollut eksytyksessä, eikä saastaisuudessa, ei myös petoksessa;
4 but as we were approved of God that the gospel should be intrusted unto us, so we speak; not as pleasing men, but God who is proving our hearts,
Vaan niinkuin me Jumalalta koetellut olemme, ja meille on evankeliumi uskottu, niin me myös puhumme; ei niin että me tahtoisimme ihmisille kelvata, vaan Jumalalle, joka meidän sydämemme koettelee.
5 For at that time we were not in word of flattery, as you know, nor in a pretext of covetousness, God is our witness;
Sillä emmepä me koskaan vaeltaneet liukkailla sanoilla, niinkuin te tiedätte, emmekä ahneuden tilalla; Jumala on todistaja.
6 nor seeking glory from men, nor from you, nor from others, being able to be burdensome, as the apostles of Christ;
Emme myös ole ihmisiltä kunniaa pyytäneet, ei teiltä eikä muilta, vaikka me olisimme taitaneet teitä rasittaa, niinkuin Kristuksen apostolit;
7 but we were gentle in the midst of you, as if a nurse may cherish her children;
Mutta me olimme hienot teidän keskellänne: niinkuin imettäjä lapsiansa holhoo,
8 being so desirous of you, that we are anxious not only to give the gospel of God, but our own souls, because you are beloved unto us.
Niin oli myös meidän sydämemme halu teihin, jakamaan teille, ei ainoastaan Jumalan evankeliumia, mutta myös meidän henkeämme; sillä te olette meille rakkaiksi tulleet.
9 For you remember, brethren, our labor and toil: night and day working, that we should burden no one of you, we preached unto you the gospel of God.
Sillä te muistatte, rakkaat veljet, meidän työmme ja vaivamme; sillä yöllä ja päivällä me työtä teimme, ettemme ketään teistä rasittaisi, ja saarnasimme Jumalan evankeliumia teidän edessänne.
10 You are witnesses, and God, how sacredly and righteously and blamelessly we were unto you who believed:
Siihen te olette todistajat ja Jumala, kuinka pyhästi, hurskaasti ja nuhteettomasti me olimme teidän tykönänne, jotka uskotte.
11 as you know, exhorting each one of you, as a father of his own children, and comforting you,
Niinkuin te tiedätte, kuinka me jokaista teitä niinkuin isä lapsiansa olemme neuvoneet ja lohduttaneet,
12 and testifying, that you walk worthily of God, who calls you into his own kingdom and glory.
Ja todistaneet, että te otollisesti Jumalan edessä vaeltaisitte, joka teitä valtakuntaansa ja kunniaansa kutsunut on.
13 And on account of this we also give thanks to God incessantly, because, receiving the word of God from us by hearing, you received it not as the word of men, but, as it truly is, the word of God, who indeed works in you who believe.
Sentähden me myös lakkaamatta kiitämme Jumalaa, että kuin te saitte sen sanan Jumalasta, jonka te meiltä kuulitte, niin te sen otitte vastaan, ei niinkuin ihmisen sanan, vaan (niinkuin se totisesti on) kuin Jumalan sanan, joka myös teissä uskovaisissa vaikuttaa.
14 For ye, brethren, became imitators of the churches of God which are in Judea in Jesus Christ: because you suffered the same things from your fellow tribes, as they also from the Jews;
Sillä te olette tulleet, rakkaat veljet, Jumalan seurakuntain, jotka ovat Juudeassa, tavoittajaksi, Kristuksessa Jesuksessa, että te olette myös niitä kärsineet teidän omilta langoiltanne, niinkuin hekin Juudalaisilta,
15 who even killed the Lord Jesus and the prophets, and persecuted us, and are displeasing to God, and hostile to all men;
Jotka myös tappoivat Herran Jesuksen ja omat prophetansa, ja ovat meitä vainonneet, ja ei he Jumalalle kelpaa, ja ovat kaikille ihmisille vastahakoiset;
16 forbidding that we should speak to the Gentiles in order that they may be saved; that they may fill up their sins always: but the wrath is come upon them to the uttermost.
Jotka meidän kieltävät pakanoille puhumasta, että he autuaiksi tulisivat, että he aina syntinsä täyttäisivät; sillä viha on jo peräti heidän päällensä tullut.
17 But, brethren, we having been absent from you for the space of an hour, in presence, not in heart, we were the more exceedingly anxious to see your face with much desire.
Mutta me, rakkaat veljet, sitte kuin me hetkeksi olemme teiltä otetut pois, näkyvistä, ei sydämestä, niin me olemme sitä enemmin suurella halulla pyytäneet teidän kasvojanne nähdä.
18 Because we wish to come to you, I Paul indeed both once and twice; and Satan hindered me.
Sentähden tahdoimme me tulla teidän tykönne, (minä Paavali, ) kerran ja kaksi, mutta saatana esti meitä.
19 For what is our hope, or joy, or crown of rejoicing, except you, in the presence of our Lord Jesus Christ at his coming?
Sillä mikä on meidän toivomme taikka ilomme, eli meidän kerskauksemme kruunu? Ettekö myös te meidän Herran Jesuksen Kristuksen edessä hänen tulemisessansa?
20 For you are our glory and joy.
Sillä te olette meidän kunniamme ja ilomme.
