Psalms 139
1 To him that excelleth. A Psalme of David. O Lord, thou hast tried me and knowen me.
Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Herra! sinä tutkit minua, ja tunnet minun.
2 Thou knowest my sitting and my rising: thou vnderstandest my thought afarre off.
Joko minä istun eli nousen, niin sinä sen tiedät: sinä ymmärrät taampaa ajatukseni.
3 Thou compassest my pathes, and my lying downe, and art accustomed to all my wayes.
Joko minä käyn eli makaan, niin sinä olet ympärilläni, ja näet kaikki tieni.
4 For there is not a word in my tongue, but loe, thou knowest it wholy, O Lord.
Sillä katso, ei ole sanaakaan kieleni päällä, joita et sinä Herra kaikkia tiedä.
5 Thou holdest mee straite behinde and before, and layest thine hand vpon me.
Sinä olet tehnyt jälkimäiseni ja ensimäiseni, ja pidät sinun kätes minun päälläni.
6 Thy knowledge is too wonderfull for mee: it is so high that I cannot attaine vnto it.
Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen ja ylen korkia, etten minä voi sitä käsittää.
7 Whither shall I goe from thy Spirite? or whither shall I flee from thy presence?
Kuhunka minä menen sinun hengestäs? ja kuhunka minä sinun kasvois edestä pakenen?
Jos minä astuisin ylös taivaaseen, niin sinä siellä olet: jos minä vuoteeni helvetissä rakentaisin, katso, sinä myös siellä olet. (Sheol h7585)
9 Let mee take the winges of the morning, and dwell in the vttermost parts of the sea:
Jos minä ottaisin aamuruskon siivet, ja asuisin meren äärissä,
10 Yet thither shall thine hand leade me, and thy right hand holde me.
Niin sinun kätes sielläkin minua johdattais, ja sinun oikia kätes pitäis minun.
11 If I say, Yet the darkenes shall hide me, euen the night shalbe light about me.
Jos minä sanoisin: pimeys kuitenkin peittää minun, niin on myös yö valkeus minun ympärilläni.
12 Yea, the darkenes hideth not from thee: but the night shineth as the day: the darkenes and light are both alike.
Sillä ei pimeys sinun edessäs pimitä, ja yö valistaa niinkuin päivä; pimeys on niinkuin valkeus.
13 For thou hast possessed my reines: thou hast couered me in my mothers wombe.
Sinun hallussas ovat minun munaskuuni: sinä peitit minun äitini kohdussa.
14 I will praise thee, for I am fearefully and wonderously made: marueilous are thy workes, and my soule knoweth it well.
Minä kiitän sinua sen edestä, että minä niin aivan ihmeellisesti tehty olen: ihmeelliset ovat sinun tekos, ja sen minun sieluni kyllä tietää.
15 My bones are not hid from thee, though I was made in a secret place, and facioned beneath in the earth.
Ei minun luuni olleet sinulta salatut, kuin minä siinä salaisesti tehty olin, kuin minä maan sisällä niin taitavasti koottu olin.
16 Thine eyes did see me, when I was without forme: for in thy booke were all things written, which in continuance were facioned, when there was none of them before.
Sinun silmäs näkivät minun, kuin en vielä valmistettu ollut, ja kaikki päivät sinun kirjaas olivat kirjoitetut, jotka vielä oleman piti, joista ei yksikään silloin vielä tullut ollut.
17 Howe deare therefore are thy thoughtes vnto me, O God! how great is ye summe of them!
Mutta kuinka kalliit ovat minun edessäni, Jumala, sinun ajatukses? kuinka suuri on heidän lukunsa?
18 If I should count them, they are moe then the sand: when I wake, I am still with thee.
Jos minä heitä lukisin, niin ne olisivat usiammat kuin santa: kuin minä herään, olen minä vielä tykönäs.
19 Oh that thou wouldest slay, O God, the wicked and bloody men, to whom I say, Depart ye from mee:
Jumala, jospa tappaisit jumalattomat, ja verikoirat minusta poikkeisivat.
20 Which speake wickedly of thee, and being thine enemies are lifted vp in vaine.
Sillä he puhuvat sinusta häpiällisesti, ja sinun vihollises turhaan lausuvat (sinun nimes).
21 Doe not I hate them, O Lord, that hate thee? and doe not I earnestly contend with those that rise vp against thee?
Herra, minä tosin vihaan niitä, jotka sinua vihaavat, ja minä närkästyn heistä, jotka karkaavat sinua vastaan.
22 I hate them with an vnfained hatred, as they were mine vtter enemies.
Täydestä todesta minä heitä vihaan; sentähden ovat he minulle viholliset.
23 Try mee, O God, and knowe mine heart: prooue me and know my thoughtes,
Tutki minua, Jumala, ja koettele sydämeni: kiusaa minua, ja ymmärrä, kuinka minä ajattelen.
24 And consider if there be any way of wickednes in me, and leade me in the way for euer.
Ja katsos, jos minä pahalla tiellä lienen, niin saata minua ijankaikkiselle tielle.
