Psalms 137

1 By the riuers of Babel we sate, and there wee wept, when we remembred Zion.

Babelin virtain tykönä me istuimme ja itkimme, kuin me Zionin muistimme.

2 Wee hanged our harpes vpon the willowes in the middes thereof.

Kanteleemme me ripustimme pajuihin, jotka siellä olivat.

3 Then they that ledde vs captiues, required of vs songs and mirth, when wee had hanged vp our harpes, saying, Sing vs one of the songs of Zion.

Siellä he käskivät meidän veisata, jotka meitä vankina pitivät, ja iloita meidän itkussamme: Veisatkaat meille Zionin virsiä.

4 Howe shall we sing, said we, a song of the Lord in a strange land?

Kuinka me veisaisimme Herran veisun vieraalla maalla?

5 If I forget thee, O Ierusalem, let my right hand forget to play.

Jos minä unohdan sinua, Jerusalem, niin olkoon oikia käteni unohdettu.

6 If I do not remember thee, let my tongue cleaue to the roofe of my mouth: yea, if I preferre not Ierusalem to my chiefe ioy.

Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen minä tee Jerusalemia ylimmäiseksi ilokseni.

7 Remember the children of Edom, O Lord, in the day of Ierusalem, which saide, Rase it, rase it to the foundation thereof.

Herra, muista Edomin lapsia Jerusalemin päivänä, jotka sanovat: repikäät maahan hamaan hänen perustukseensa asti.

8 O daughter of Babel, worthy to be destroyed, blessed shall he be that rewardeth thee, as thou hast serued vs.

Sinä hävitetty tytär, Babel; autuas on, se joka sinulle kostaa, niinkuin sinä meille tehnyt olet.

9 Blessed shall he be that taketh and dasheth thy children against the stones.

Autuas on se, joka piskuiset lapses ottaa ja paiskaa kiviin.