Psalms 102
1 A prayer of the afflicted, when he shall be in distresse, and pour forth his meditation before the Lord. O Lord, heare my prayer, and let my crye come vnto thee.
Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!
2 Hide not thy face from me in the time of my trouble: incline thine eares vnto me: when I call, make haste to heare me.
Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.
3 For my dayes are consumed like smoke, and my bones are burnt like an herthe.
Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.
4 Mine heart is smitten and withereth like grasse, because I forgate to eate my bread.
Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.
5 For the voyce of my groning my bones doe cleaue to my skinne.
Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.
6 I am like a pelicane of the wildernesse: I am like an owle of the deserts.
Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.
7 I watch and am as a sparrowe alone vpon the house top.
Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.
8 Mine enemies reuile me dayly, and they that rage against me, haue sworne against me.
Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.
9 Surely I haue eaten asshes as bread, and mingled my drinke with weeping,
Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,
10 Because of thine indignation and thy wrath: for thou hast heaued me vp, and cast me downe.
Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.
11 My dayes are like a shadowe that fadeth, and I am withered like grasse.
Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.
12 But thou, O Lord, doest remaine for euer, and thy remembrance from generation to generation.
Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.
13 Thou wilt arise and haue mercy vpon Zion: for the time to haue mercie thereon, for the appointed time is come.
Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.
14 For thy seruants delite in the stones thereof, and haue pitie on the dust thereof.
Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,
15 Then the heathen shall feare the Name of the Lord, and all the Kings of the earth thy glory,
Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.
16 When the Lord shall build vp Zion, and shall appeare in his glory,
Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.
17 And shall turne vnto the prayer of the desolate, and not despise their prayer.
Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.
18 This shall be written for the generation to come: and the people, which shalbe created, shall prayse the Lord.
Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.
19 For he hath looked downe from the height of his Sanctuarie: out of the heauen did the Lord beholde the earth,
Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,
20 That he might heare the mourning of the prisoner, and deliuer the children of death:
Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;
21 That they may declare the Name of the Lord in Zion, and his prayse in Ierusalem,
Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,
22 When the people shalbe gathered together, and the kingdomes to serue the Lord.
Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.
23 He abated my strength in the way, and shortened my dayes.
Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.
24 And I sayd, O my God, take me not away in the middes of my dayes: thy yeeres endure from generation to generation.
Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.
25 Thou hast aforetime layde the foundation of the earth, and the heauens are the worke of thine hands.
Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.
26 They shall perish, but thou shalt endure: euen they all shall waxe olde as doeth a garment: as a vesture shalt thou change them, and they shall be changed.
Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.
27 But thou art the same, and thy yeeres shall not fayle.
Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.
28 The children of thy seruants shall continue, and their seede shall stand fast in thy sight.
Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.
