Psalms 10
1 Why standest thou farre off, O Lord, and hidest thee in due time, euen in affliction?
Miksis Herra niin kaukana seisot, ja tuskan ajalla sinus peität?
2 The wicked with pride doeth persecute the poore: let them be taken in the craftes that they haue imagined.
Ylpeydessänsä jumalatoin vainoo köyhää: käsitettäköön he heidän juonissansa, joita he ajattelevat.
3 For the wicked hath made boast of his owne heartes desire, and the couetous blesseth himselfe: he contemneth the Lord.
Sillä jumalatoin itse kerskaa omaa mielivaltaansa: ahne siunailee itsiänsä, ja vihoittaa Herran.
4 The wicked is so proude that hee seeketh not for God: hee thinketh alwayes, There is no God.
Jumalatoin on koria ja vihainen, ettei hän ketään tottele: ei hän Jumalaa olevankaan luule.
5 His wayes alway prosper: thy iudgements are hie aboue his sight: therefore defieth he all his enemies.
Hänen tiensä menestyvät joka aika, sinun tuomios on kaukana hänestä: hän ylpeilee kaikkein vihollistensa edessä.
6 He saith in his heart, I shall neuer be moued, nor be in danger.
Sillä hän puhuu sydämessänsä: en minä ikänä kukisteta, ei sukukunnasta sukukuntaan hätää ole.
7 His mouth is full of cursing and deceite and fraude: vnder his tongue is mischiefe and iniquitie.
Jonka suu on täynnä kirouksia, kavaluutta ja viettelystä, hänen kielensä saattaa vaivan ja työn.
8 He lieth in waite in the villages: in the secret places doeth hee murder the innocent: his eyes are bent against the poore.
Hän istuu ja väijyy kartanoissa, murhataksensa salaa viatointa; hänen silmänsä palaa köyhän puoleen.
9 He lyeth in waite secretly, euen as a lyon in his denne: he lyeth in waite to spoyle the poore: he doeth spoyle the poore, when he draweth him into his net.
Hän väijyy salaa niinkuin jalopeura luolassansa, hän väijyy raadollista käsittääksensä, ja hän käsittää hänen, kuin hän tempaa sen verkkoihinsa.
10 He croucheth and boweth: therefore heaps of the poore doe fall by his might.
Hän paiskaa ja polkee alas, ja sysää köyhän väkivallalla maahan.
11 He hath said in his heart, God hath forgotten, he hideth away his face, and will neuer see.
Hän sanoo sydämessänsä: Jumala on hänen unhottanut, ja verhonnut kasvonsa, ei hän ikänä näe.
12 Arise, O Lord God: lift vp thine hande: forget not the poore.
Nouse, Herra! Jumala, ylennä kätes ja älä köyhää unohda.
13 Wherefore doeth the wicked contemne God? he saith in his heart, Thou wilt not regard.
Miksi jumalatoin pilkkaa Jumalaa ja sanoo sydämessänsä: et sinä sitä tottele?
14 Yet thou hast seene it: for thou beholdest mischiefe and wrong, that thou mayest take it into thine handes: the poore committeth himselfe vnto thee: for thou art the helper of the fatherlesse.
Katso siis; sillä sinä näet tuskat ja surut, se on sinun käsissäs: sinuun köyhä itsensä luottaa, ja sinä olet orpolasten holhoja.
15 Breake thou the arme of the wicked and malicious: searche his wickednes, and thou shalt finde none.
Särje jumalattoman käsivarsi, ja etsi pahan jumalattomuutta, niin ettei sitä enää löydettäisi.
16 The Lord is King for euer and euer: the heathen are destroyed foorth of his land.
Herra on kuningas aina ja ijankaikkisesti: pakanain pitää häviämän hänen maastansa.
17 Lord, thou hast heard the desire of the poore: thou preparest their heart: thou bendest thine eare to them,
Köyhäin halauksen sinä, Herra, kuulet: heidän sydämensä sinä vahvistat, että sinun korvas siitä ottaa vaarin;
18 To iudge the fatherlesse and poore, that earthly man cause to feare no more.
Ettäs oikeuden saatat orvoille ja köyhille, ettei ihminen enää ylpeile heitä vastaan maan päällä.
