Proverbs 5
1 My sonne, hearken vnto my wisedome, and incline thine eare vnto my knowledge.
Poikani, kuuntele minun viisauttani, kallista korvasi minun taidolleni
2 That thou maiest regarde counsell, and thy lippes obserue knowledge.
ottaaksesi vaarin taidollisuudesta, ja huulesi säilyttäkööt tiedon.
3 For the lippes of a strange woman drop as an honie combe, and her mouth is more soft then oyle.
Sillä hunajaa tiukkuvat vieraan vaimon huulet, hänen suunsa on öljyä liukkaampi.
4 But the end of her is bitter as wormewood, and sharpe as a two edged sworde.
Mutta lopulta hän on karvas kuin koiruoho, terävä kuin kaksiteräinen miekka.
Hänen jalkansa kulkevat alas kuolemaan, tuonelaan vetävät hänen askeleensa. (Sheol h7585)
6 She weigheth not the way of life: her paths are moueable: thou canst not knowe them.
Ei käy hän elämän tasaista polkua, hänen tiensä horjuvat hänen huomaamattaan.
7 Heare yee me nowe therefore, O children, and depart not from the wordes of my mouth.
Niinpä, lapset, kuulkaa minua, älkää väistykö minun suuni sanoista.
8 Keepe thy way farre from her, and come not neere the doore of her house,
Pidä tiesi kaukana tuollaisesta äläkä lähesty hänen majansa ovea,
9 Least thou giue thine honor vnto others, and thy yeeres to the cruell:
ettet antaisi muille kunniaasi etkä vuosiasi armottomalle,
10 Least the stranger should be silled with thy strength, and thy labours bee in the house of a stranger,
ettei sinun tavarasi ravitsisi vieraita, sinun vaivannäkösi joutuisi toisen taloon
11 And thou mourne at thine end, (when thou hast consumed thy flesh and thy bodie)
ja ettet lopulta päätyisi huokailemaan ruumiisi ja lihasi riutuessa
12 And say, How haue I hated instruction, and mine heart despised correction!
ja sanomaan: "Miksi minä kuritusta vihasin ja sydämeni halveksui nuhdetta?
13 And haue not obeied the voyce of them that taught mee, nor enclined mine eare to them that instructed me!
Miksi en kuullut neuvojaini ääntä, kallistanut korvaani opettajilleni?
14 I was almost brought into all euil in ye mids of the Congregation and assemblie.
Olin joutua kokonaan turmion omaksi keskellä seurakunnan ja kansankokouksen."
15 Drinke the water of thy cisterne, and of the riuers out of the middes of thine owne well.
Juo vettä omasta säiliöstäsi, sitä, mikä omasta kaivostasi juoksee.
16 Let thy fountaines flow foorth, and the riuers of waters in the streetes.
Vuotaisivatko sinun lähteesi kadulle, toreille sinun vesiojasi!
17 But let them bee thine, euen thine onely, and not the strangers with thee.
Olkoot ne sinun omasi yksin, älkööt vierasten sinun ohessasi.
18 Let thy fountaine be blessed, and reioyce with the wife of thy youth.
Olkoon sinun lähteesi siunattu, ja iloitse nuoruutesi vaimosta.
19 Let her be as the louing hinde and pleasant roe: let her brests satisfie thee at all times, and delite in her loue continually.
Armas peura, suloinen vuorikauris-hänen rintansa sinua aina riemulla ravitkoot, hurmautuos alati hänen rakkaudestaan.
20 For why shouldest thou delite, my sonne, in a strange woman, or embrace the bosome of a stranger?
Miksi, poikani, hurmautuisit irstaaseen naiseen ja syleilisit vieraan vaimon povea?
21 For the waies of man are before the eyes of the Lord, and he pondereth all his pathes.
Sillä Herran silmien edessä ovat miehen tiet, ja hän tutkii kaikki hänen polkunsa.
22 His owne iniquities shall take the wicked himselfe, and he shall be holden with the cordes of his owne sinne.
Jumalattoman vangitsevat hänen rikoksensa, ja hän tarttuu oman syntinsä pauloihin.
23 Hee shall die for fault of instruction, and shall goe astray through his great follie.
Kurittomuuteensa hän kuolee ja suistuu harhaan suuressa hulluudessaan.
