Proverbs 27
1 Boast not thy selfe of to morowe: for thou knowest not what a day may bring forth.
Älä kehu huomisesta päivästä; sillä et sinä tiedä, mitä tänäpänä tapahtuu.
2 Let another man prayse thee, and not thine owne mouth: a stranger, and not thine owne lips.
Anna toisen sinuas kiittää, ja ei sinun oman suus, muukalaisen, ja ei omin huultes.
3 A stone is heauie, and the sand weightie: but a fooles wrath is heauier then them both.
Kivi on raskas ja santa painaa; vaan tyhmän viha on raskaampi kuin ne molemmat.
4 Anger is cruell, and wrath is raging: but who can stand before enuie?
Viha on julma kappale ja karvas mieli on myrsky; ja kuka taitaa olla kateutta vastaan?
5 Open rebuke is better then secret loue.
Julkinen kuritus on parempi kuin salainen rakkaus.
6 The wounds of a louer are faithful, and the kisses of an enemie are pleasant.
Hyvänsuovan haavat ovat paremmet kuin petolliset Vainoojain suunantamiset.
7 The person that is full, despiseth an hony combe: but vnto the hungry soule euery bitter thing is sweete.
Ravittu sielu polkee hunajaa; vaan isoovaiselle sielulle ovat kaikki karvaatkin makiat.
8 As a bird that wandreth from her nest, so is a man that wandreth from his owne place.
Niinkuin lintu, joka pesästänsä kulkee, niin on se mies, joka siastansa siirtää.
9 As oyntment and perfume reioyce the heart, so doeth the sweetenes of a mans friend by hearty counsell.
Voiteesta ja suitsutuksesta sydän iloitsee, ja ystävän hyvä neuvo on sielulle otollinen.
10 Thine owne friend and thy fathers friend forsake thou not: neither enter into thy brothers house in the day of thy calamitie: for better is a neighbour that is neere, then a brother farre off.
Älä hylkää ystävääs, ja isäs ystäviä, ja älä mene veljes huoneesen, kuin sinun väärin käy; sillä parempi on kylänmies, joka läsnä on, kuin veli, joka taampana on.
11 My sonne, be wise, and reioyce mine heart, that I may answere him that reprocheth me.
Ole viisas, poikani, ja iloita sydämeni, että minä taitaisin vastata sitä, joka minua pilkkaa.
12 A prudent man seeth the plague, and hideth himselfe: but the foolish goe on still, and are punished.
Viisas näkee vaaran, ja lymyttää itsensä; vaan tyhmät menevät siihen, ja saavat vahingon.
13 Take his garment that is surety for a stranger, and a pledge of him for the stranger.
Ota hänen vaattensa, joka toisen takaa, ja ota häneltä pantti muukalaisen edestä.
14 He that prayseth his friend with a loude voyce, rising earely in the morning, it shall be counted to him as a curse.
Joka lähimmäistänsä siunaa korkialla äänellä, ja nousee varhain, se luetaan hänelle kiroukseksi.
15 A continual dropping in the day of raine, and a contentious woman are alike.
Riitainen vaimo, ja alinomainen tiukkuminen suuresta sateesta, nämät oikein yhteen verrataan.
16 He that hideth her, hideth the winde, and she is as ye oyle in his right hand, that vttereth it selfe.
Joka häntä tahtoo kätkeä, hän käsittelee tuulta, ja pivo öljyä kädessänsä.
17 Yron sharpeneth yron, so doeth man sharpen the face of his friend.
Veitsi hioo veitsen, ja mies teroittaa ystävänsä.
18 He that keepeth the fig tree, shall eate the fruite thereof: so he that waiteth vpon his master, shall come to honour.
Joka fikunapuunsa varjelee, se syö siitä hedelmän, ja joka herraansa vartioitsee, se kunnioitetaan.
19 As in water face answereth to face, so the heart of man to man.
Niinkuin varjo on vedessä ihmisen kasvon suhteen, niin on ihmisen sydän toisia vastaan.
20 The graue and destruction can neuer be full, so the eyes of man can neuer be satisfied. (Sheol h7585)
Helvetti ja kadotus ei tule ikänä täyteen, ja ihmisen silmät ovat tyytymättömät. (Sheol h7585)
21 As is the fining pot for siluer and the fornace for golde, so is euery man according to his dignitie.
Mies tulee kiusatuksi kiittäjän suun kautta, niinkuin hopia ahjossa ja kulta pätsissä.
22 Though thou shouldest bray a foole in a morter among wheate brayed with a pestell, yet will not his foolishnes depart from him.
Jos sinä huhmaressa survoisit tyhmän niinkuin ryynit, niin ei kuitenkaan hänen hulluutensa hänestä erkane.
23 Be diligent to know ye state of thy flocke, and take heede to the heardes.
Ota ahkera vaari lampaistas, ja pidä murhe laumastas;
24 For riches remaine not alway, nor the crowne from generation to generation.
Sillä ei tavara ole ijankaikkisesti, eikä kruunu suvusta sukuun.
25 The hey discouereth it selfe, and the grasse appeareth, and the herbes of the mountaines are gathered.
Ruoho käy ylös ja kukkaset puhkeevat, ja heinät vuorilla kootaan.
26 The lambes are for thy clothing, and the goates are the price of the fielde.
Lampaat vaatettavat sinua, ja kauriit antavat pellon vuoron.
27 And let the milke of the goates be sufficient for thy foode, for the foode of thy familie, and for the sustenance of thy maydes.
Sinulla on vuohten rieskaa kyllä sekä omaksi settä huonees ravinnoksi, ja piikais elatukseksi.
