Proverbs 14
1 A wise woman buildeth her house: but the foolish destroyeth it with her owne handes.
Vaimojen viisaus talon rakentaa, mutta hulluus sen omin käsin purkaa.
2 He that walketh in his righteousnes, feareth the Lord: but he that is lewde in his wayes, despiseth him.
Joka vaeltaa oikein, se pelkää Herraa, mutta jonka tiet ovat väärät, se hänet katsoo ylen.
3 In the mouth of the foolish is the rod of pride: but the lippes of the wise preserue them.
Hullun suussa on ylpeydelle vitsa, mutta viisaita vartioivat heidän huulensa.
4 Where none oxen are, there the cribbe is emptie: but much increase cometh by the strength of the oxe.
Missä raavaita puuttuu, on seimi tyhjä, mutta runsas sato saadaan härkien voimasta.
5 A faithfull witnes will not lye: but a false record will speake lyes.
Uskollinen todistaja ei valhettele, mutta väärä todistaja puhuu valheita.
6 A scorner seeketh wisdome, and findeth it not: but knowledge is easie to him that will vnderstande.
Pilkkaaja etsii viisautta turhaan, mutta ymmärtäväisen on tietoa helppo saada.
7 Depart from the foolish man, when thou perceiuest not in him the lippes of knowledge.
Menet pois tyhmän miehen luota: et tullut tuntemaan tiedon huulia.
8 The wisdome of ye prudent is to vnderstand his way: but the foolishnes of the fooles is deceite.
Mielevän viisaus on, että hän vaelluksestaan vaarin pitää; tyhmien hulluus on petos.
9 The foole maketh a mocke of sinne: but among the righteous there is fauour.
Hulluja pilkkaa vikauhri, mutta oikeamielisten kesken on mielisuosio.
10 The heart knoweth the bitternes of his soule, and the stranger shall not medle with his ioy.
Sydän tuntee oman surunsa, eikä sen iloon saa vieras sekaantua.
11 The house of the wicked shalbe destroyed: but the tabernacle of the righteous shall florish.
Jumalattomain huone hävitetään, mutta oikeamielisten maja kukoistaa.
12 There is a way that seemeth right to a man: but the issues thereof are the wayes of death.
Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie.
13 Euen in laughing the heart is sorowful, and the ende of that mirth is heauinesse.
Nauraessakin voi sydän kärsiä, ja ilon lopuksi tulee murhe.
14 The heart that declineth, shall be saciate with his owne wayes: but a good man shall depart from him.
Omista teistään saa kyllänsä se, jolla on luopunut sydän, mutta itsestään löytää tyydytyksen hyvä mies.
15 The foolish will beleeue euery thing: but the prudent will consider his steppes.
Yksinkertainen uskoo joka sanan, mutta mielevä ottaa askeleistansa vaarin.
16 A wise man feareth, and departeth from euill: but a foole rageth, and is carelesse.
Viisas pelkää ja karttaa pahaa, mutta tyhmä on huoleton ja suruton.
17 He that is hastie to anger, committeth follie, and a busie body is hated.
Pikavihainen tekee hullun töitä, ja juonittelija joutuu vihatuksi.
18 The foolish do inherite follie: but the prudent are crowned with knowledge.
Yksinkertaiset saavat perinnökseen hulluuden, mutta mielevät tiedon kruunuksensa.
19 The euill shall bowe before the good, and the wicked at the gates of the righteous.
Pahojen täytyy kumartua hyvien edessä ja jumalattomien seisoa vanhurskaan porteilla.
20 The poore is hated euen of his own neighbour: but the friendes of the rich are many.
Köyhää vihaa hänen ystävänsäkin, mutta rikasta rakastavat monet.
21 The sinner despiseth his neighbour: but he that hath mercie on the poore, is blessed.
Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii, mutta autuas se, joka kurjia armahtaa!
22 Doe not they erre that imagine euill? but to them that thinke on good things, shalbe mercie and trueth.
Eivätkö eksy ne, jotka hankitsevat pahaa? Mutta armo ja totuus niille, jotka hankitsevat hyvää!
23 In all labour there is abundance: but the talke of the lippes bringeth onely want.
Kaikesta vaivannäöstä tulee hyötyä, mutta tyhjästä puheesta vain vahinkoa.
24 The crowne of the wise is their riches, and the follie of fooles is foolishnes.
Viisasten kruunu on heidän rikkautensa, mutta tyhmäin hulluus hulluudeksi jää.
25 A faithfull witnes deliuereth soules: but a deceiuer speaketh lyes.
Uskollinen todistaja on hengen pelastaja, mutta joka valheita puhuu, on petosta täynnä.
26 In the feare of the Lord is an assured strength, and his children shall haue hope.
Herran pelossa on vahva varmuus ja turva vielä lapsillekin.
27 The feare of the Lord is as a welspring of life, to auoyde the snares of death.
Herran pelko on elämän lähde kuoleman paulain välttämiseksi.
28 In the multitude of the people is the honour of a King, and for the want of people commeth the destruction of the Prince.
Kansan paljous on kuninkaan kunnia, väen vähyys ruhtinaan turmio.
29 He that is slowe to wrath, is of great wisdome: but he that is of an hastie minde, exalteth follie.
Pitkämielisellä on paljon taitoa, mutta pikavihaisen osa on hulluus.
30 A sounde heart is the life of the flesh: but enuie is the rotting of the bones.
Sävyisä sydän on ruumiin elämä, mutta luulevaisuus on mätä luissa.
31 He that oppresseth the poore, reprooueth him that made him: but hee honoureth him, that hath mercie on the poore.
Joka vaivaista sortaa, se herjaa hänen Luojaansa, mutta se häntä kunnioittaa, joka köyhää armahtaa.
32 The wicked shall be cast away for his malice: but the righteous hath hope in his death.
Jumalaton sortuu omaan pahuuteensa, mutta vanhurskas on turvattu kuollessaan.
33 Wisedome resteth in the heart of him that hath vnderstanding, and is knowen in the mids of fooles.
Ymmärtäväisen sydämeen ottaa majansa viisaus, ja tyhmien keskellä se itsensä tiettäväksi tekee.
34 Iustice exalteth a nation, but sinne is a shame to the people.
Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä.
35 The pleasure of a King is in a wise seruant: but his wrath shalbe toward him that is lewde.
Taitava palvelija saa kuninkaan suosion, mutta kunnoton hänen vihansa.
