Proverbs 14
1 A wise woman buildeth her house: but the foolish destroyeth it with her owne handes.
Viisas vaimo rakentaa huoneensa, vaan hullu kukistaa sen teollansa.
2 He that walketh in his righteousnes, feareth the Lord: but he that is lewde in his wayes, despiseth him.
Joka vaeltaa oikiaa tietä, se pelkää Herraa; mutta se, joka poikkee pois tieltänsä, ylönkatsoo hänen.
3 In the mouth of the foolish is the rod of pride: but the lippes of the wise preserue them.
Tyhmän suussa on ylpeyden vitsa; vaan viisasten huulet varjelevat heitä.
4 Where none oxen are, there the cribbe is emptie: but much increase cometh by the strength of the oxe.
Jossa ei härkiä ole, siinä seimet puhtaana ovat; vaan jossa juhdat työtä tekevät, siinä tuloa kyllä on.
5 A faithfull witnes will not lye: but a false record will speake lyes.
Totinen todistaja välttää valhetta; vaan väärä todistaja rohkiasti valhettelee.
6 A scorner seeketh wisdome, and findeth it not: but knowledge is easie to him that will vnderstande.
Pilkkaaja etsii viisautta, ja ei löydä; vaan toimelliset viisauden huokiasti saavat.
7 Depart from the foolish man, when thou perceiuest not in him the lippes of knowledge.
Mene pois tyhmän tyköä; sillä et sinä opi mitään häneltä.
8 The wisdome of ye prudent is to vnderstand his way: but the foolishnes of the fooles is deceite.
Toimellisen viisaus on teistänsä ottaa vaarin; vaan tyhmäin hulluus on sula petos.
9 The foole maketh a mocke of sinne: but among the righteous there is fauour.
Tyhmä nauraa syntiä, mutta hurskasten välillä on hyvä suosio.
10 The heart knoweth the bitternes of his soule, and the stranger shall not medle with his ioy.
Koska sydän on murheellinen, niin ei auta ulkonainen ilo.
11 The house of the wicked shalbe destroyed: but the tabernacle of the righteous shall florish.
Jumalattomain huoneet kukistetaan, vaan jumalisten majat viheriöitsevät.
12 There is a way that seemeth right to a man: but the issues thereof are the wayes of death.
Monella on tie mielestänsä oikia, vaan viimeiseltä johdattaa se kuolemaan.
13 Euen in laughing the heart is sorowful, and the ende of that mirth is heauinesse.
Naurun jälkeen tulee murhe, ja ilon perästä suru.
14 The heart that declineth, shall be saciate with his owne wayes: but a good man shall depart from him.
Tyhmälle tapahtuu laittamisensa jälkeen, vaan hyvä ihminen asetetaan hänen ylitsensä.
15 The foolish will beleeue euery thing: but the prudent will consider his steppes.
Taitamatoin uskoo kaikki, mutta ymmärtäväinen ottaa teistänsä vaarin.
16 A wise man feareth, and departeth from euill: but a foole rageth, and is carelesse.
Viisas pelkää ja karttaa pahaa, vaan tyhmä päätähavin menee.
17 He that is hastie to anger, committeth follie, and a busie body is hated.
Äkillinen ihminen tekee hullun töitä, ja kavala ihminen tulee vihattavaksi.
18 The foolish do inherite follie: but the prudent are crowned with knowledge.
Taitamattomat perivät tyhmyyden; vaan se on toimellisten kruunu, että he toimellisesti tekevät.
19 The euill shall bowe before the good, and the wicked at the gates of the righteous.
Häijyn täytyy kumartaa hyviä, ja jumalattomat vanhurskasten porteissa.
20 The poore is hated euen of his own neighbour: but the friendes of the rich are many.
Köyhää vihaavat hänen lähimmäisensäkin; vaan rikkaalla on monta ystävää.
21 The sinner despiseth his neighbour: but he that hath mercie on the poore, is blessed.
Joka katsoo lähimmäisensä ylön. hän tekee syntiä; vaan autuas on se, joka viheliäistä armahtaa.
22 Doe not they erre that imagine euill? but to them that thinke on good things, shalbe mercie and trueth.
Jotka viekkaudessa vaeltavat, niiltä puuttuu; mutta jotka hyvää ajattelevat, niille tapahtuu hyvyys ja uskollisuus.
23 In all labour there is abundance: but the talke of the lippes bringeth onely want.
Jossa työtä tehdään, siinä kyllä on; vaan joka tyhjiin puheisiin tyytyy, siinä on köyhyys.
24 The crowne of the wise is their riches, and the follie of fooles is foolishnes.
Viisasten rikkaus on heidän kruununsa, mutta tyhmäin hulluus on hulluus.
25 A faithfull witnes deliuereth soules: but a deceiuer speaketh lyes.
Uskollinen todistaja vapahtaa hengen, vaan väärä todistaja pettää.
26 In the feare of the Lord is an assured strength, and his children shall haue hope.
Joka Herraa pelkää, hänellä on vahva linna, ja hänen lapsensa varjellaan.
27 The feare of the Lord is as a welspring of life, to auoyde the snares of death.
Herran pelko on elämän lähde, että kuoleman nuora välttää taidetaan.
28 In the multitude of the people is the honour of a King, and for the want of people commeth the destruction of the Prince.
Koska kuninkaalla on paljo väkeä, se on hänen kunniansa; vaan koska vähä on väkeä, se tekee päämiehen kehnoksi.
29 He that is slowe to wrath, is of great wisdome: but he that is of an hastie minde, exalteth follie.
Joka on pitkämielinen, se on viisas; vaan joka äkillinen on, se ilmoittaa tyhmyyden.
30 A sounde heart is the life of the flesh: but enuie is the rotting of the bones.
Leppyinen sydän on ruumiin elämä; vaan kateus on märkä luissa.
31 He that oppresseth the poore, reprooueth him that made him: but hee honoureth him, that hath mercie on the poore.
Joka köyhälle tekee väkivaltaa, hän laittaa hänen luojaansa; vaan joka armahtaa vaivaista, se kunnioittaa Jumalaa.
32 The wicked shall be cast away for his malice: but the righteous hath hope in his death.
Pahuutensa tähden jumalatoin kukistetaan; vaan vanhurskas on kuolemassakin rohkia.
33 Wisedome resteth in the heart of him that hath vnderstanding, and is knowen in the mids of fooles.
Toimellisen sydämessä lepää viisaus; mutta mitä tyhmäin mielessä on, se tulee ilmi.
34 Iustice exalteth a nation, but sinne is a shame to the people.
Vanhurskaus korottaa kansan, vaan synti on kansan häpiä.
35 The pleasure of a King is in a wise seruant: but his wrath shalbe toward him that is lewde.
Toimellinen palvelia on kuninkaalle otollinen; vaan häpiällistä palveliaa ei hän kärsi.
