Lamentations 3
1 I am the man, that hath seene affliction in the rod of his indignation.
Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.
2 He hath ledde mee, and brought me into darkenes, but not to light.
Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.
3 Surely he is turned against me: he turneth his hand against me all the day.
Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.
4 My flesh and my skinne hath he caused to waxe olde, and he hath broken my bones.
Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.
5 He hath builded against me, and compassed me with gall, and labour.
Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.
6 He hath set me in darke places, as they that be dead for euer.
Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.
7 He hath hedged about mee, that I cannot get out: he hath made my chaines heauy.
Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.
8 Also when I cry and showte, hee shutteth out my prayer.
Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.
9 He hath stopped vp my wayes with hewen stone, and turned away my paths.
Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.
10 He was vnto me as a beare lying in waite, and as a Lion in secret places.
Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.
11 He hath stopped my wayes, and pulled me in pieces: he hath made me desolate.
Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.
12 He hath bent his bow and made me a marke for the arrow.
Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.
13 Hee caused the arrowes of his quiuer to enter into my reines.
Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.
14 I was a derision to all my people, and their song all the day.
Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.
15 He hath filled me with bitternes, and made me drunken with wormewood.
Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.
16 He hath also broken my teeth with stones, and hath couered me with ashes.
Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.
17 Thus my soule was farre off from peace: I forgate prosperitie,
Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.
18 And I saide, My strength and mine hope is perished from the Lord,
Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.
19 Remembring mine affliction, and my mourning, the wormewood and the gall.
Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.
20 My soule hath them in remembrance, and is humbled in me.
Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.
21 I consider this in mine heart: therefore haue I hope.
Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.
22 It is the Lordes mercies that wee are not consumed, because his compassions faile not.
Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:
23 They are renued euery morning: great is thy faithfulnesse.
se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.
24 The Lord is my portion, sayth my soule: therefore wil I hope in him.
Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.
25 The Lord is good vnto them, that trust in him, and to the soule that seeketh him.
Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.
26 It is good both to trust, and to waite for the saluation of the Lord.
Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.
27 It is good for a man that he beare the yoke in his youth.
Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.
28 He sitteth alone, and keepeth silence, because he hath borne it vpon him.
Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.
29 He putteth his mouth in the dust, if there may be hope.
Laskekoon suunsa tomuun-ehkä on vielä toivoa.
30 Hee giueth his cheeke to him that smiteth him: he is filled full with reproches.
Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.
31 For the Lord will not forsake for euer.
Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;
32 But though he sende affliction, yet will he haue compassion according to the multitude of his mercies.
vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.
33 For he doeth not punish willingly, nor afflict the children of men,
Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.
34 In stamping vnder his feete all the prisoners of the earth,
Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,
35 In ouerthrowing the right of a man before the face of the most high,
kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,
36 In subuerting a man in his cause: the Lord seeth it not.
kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan-eikö Herra sitä näkisi?
37 Who is he then that sayth, and it commeth to passe, and the Lord commandeth it not?
Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?
38 Out of the mouth of the most high proceedeth not euill and good?
Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?
39 Wherefore then is the liuing man sorowfull? man suffreth for his sinne.
Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?
40 Let vs search and try our wayes, and turne againe to the Lord.
Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.
41 Let vs lift vp our hearts with our handes vnto God in the heauens.
Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.
42 We haue sinned, and haue rebelled, therefore thou hast not spared.
Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi,
43 Thou hast couered vs with wrath, and persecuted vs: thou hast slaine and not spared.
olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;
44 Thou hast couered thy selfe with a cloude, that our prayer should not passe through.
olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.
45 Thou hast made vs as the ofscouring and refuse in the middes of the people.
Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa.
46 All our enemies haue opened their mouth against vs.
Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.
47 Feare, and a snare is come vpon vs with desolation and destruction.
Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.
48 Mine eye casteth out riuers of water, for the destruction of the daughter of my people.
Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.
49 Mine eye droppeth without stay and ceaseth not,
Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä
50 Till the Lord looke downe, and beholde from heauen.
siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta.
51 Mine eye breaketh mine heart because of all the daughters of my citie.
Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.
52 Mine enemies chased me sore like a birde, without cause.
Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.
53 They haue shut vp my life in the dungeon, and cast a stone vpon me.
He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.
54 Waters flowed ouer mine head, then thought I, I am destroyed.
Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa.
55 I called vpon thy Name, O Lord, out of the lowe dungeon.
Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.
56 Thou hast heard my voyce: stoppe not thine eare from my sigh and from my cry.
Sinä kuulit minun huutoni: "Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää".
57 Thou drewest neere in the day that I called vpon thee: thou saydest, Feare not.
Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: "Älä pelkää".
58 O Lord, thou hast maintained the cause of my soule, and hast redeemed my life.
Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni.
59 O Lord, thou hast seene my wrong, iudge thou my cause.
Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.
60 Thou hast seene all their vengeance, and all their deuises against me.
Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
61 Thou hast heard their reproch, O Lord, and all their imaginations against me:
Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
62 The lippes also of those that rose against me, and their whispering against me continually.
Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.
63 Behold, their sitting downe and their rising vp, how I am their song.
Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.
64 Giue them a recompence, O Lord, according to the worke of their handes.
Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.
65 Giue them sorow of heart, euen thy curse to them.
Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.
66 Persecute with wrath and destroy them from vnder the heauen, O Lord.
Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.
