Job 6
1 Bvt Iob answered, and said,
Job vastasi ja sanoi:
2 Oh that my griefe were well weighed, and my miseries were layed together in the balance.
"Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan!
3 For it woulde be nowe heauier then the sande of the sea: therefore my wordes are swallowed vp.
Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan.
4 For the arrowes of the Almightie are in me, the venime whereof doeth drinke vp my spirit, and the terrours of God fight against me.
Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua.
5 Doeth the wilde asse bray when he hath grasse? or loweth the oxe when he hath fodder?
Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?
6 That which is vnsauerie, shall it be eaten without salt? or is there any taste in the white of an egge?
Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?
7 Such things as my soule refused to touch, as were sorowes, are my meate.
Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka.
8 Oh that I might haue my desire, and that God would grant me the thing that I long for!
Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!
9 That is, that God would destroy me: that he would let his hand go, and cut me off.
Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!
10 Then should I yet haue comfort, (though I burne with sorowe, let him not spare) because I haue not denyed the wordes of the Holy one.
Niin olisi vielä lohdutuksenani-ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla-etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.
11 What power haue I that I should endure? or what is mine end, if I should prolong my life?
Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?
12 Is my strength the strength of stones? or is my flesh of brasse?
Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?
13 Is it not so, that there is in me no helpe? and that strength is taken from me?
Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?
14 He that is in miserie, ought to be comforted of his neighbour: but men haue forsaken the feare of the Almightie.
Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.
15 My brethre haue deceiued me as a brook, and as the rising of the riuers they passe away.
Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.
16 Which are blackish with yee, and wherein the snowe is hid.
Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;
17 But in time they are dryed vp with heate and are consumed: and when it is hote they faile out of their places,
auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen.
18 Or they depart from their way and course, yea, they vanish and perish.
Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.
19 They that go to Tema, considered them, and they that goe to Sheba, waited for them.
Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;
20 But they were confounded: when they hoped, they came thither and were ashamed.
he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa.
21 Surely nowe are ye like vnto it: ye haue seene my fearefull plague, and are afraide.
Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.
22 Was it because I said, Bring vnto me? or giue a rewarde to me of your substance?
Olenko sanonut: 'Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,
23 And deliuer me from the enemies hande, or ransome me out of the hand of tyrants?
pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?
24 Teach me, and I wil hold my tongue: and cause me to vnderstande, wherein I haue erred.
Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.
25 Howe stedfast are the wordes of righteousnes? and what can any of you iustly reproue?
Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?
26 Doe ye imagine to reproue wordes, that the talke of the afflicted should be as the winde?
Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.
27 Ye make your wrath to fall vpon the fatherlesse, and dig a pit for your friende.
Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.
28 Nowe therefore be content to looke vpon me: for I will not lie before your face.
Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.
29 Turne, I pray you, let there be none iniquitie: returne, I say, and ye shall see yet my righteousnesse in that behalfe.
Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.
30 Is there iniquitie in my tongue? doeth not my mouth feele sorowes?
Olisiko minun kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?"
