Job 6
1 Bvt Iob answered, and said,
Niin Job vastasi ja sanoi:
2 Oh that my griefe were well weighed, and my miseries were layed together in the balance.
Jos minun surkeuteni punnittaisiin, ja minun kärsimiseni yhtä haavaa laskettaisiin vaa´an päälle,
3 For it woulde be nowe heauier then the sande of the sea: therefore my wordes are swallowed vp.
Niin se olis raskaampi kuin santa meressä; sentähden ovat minun sanani nielletyt ylös.
4 For the arrowes of the Almightie are in me, the venime whereof doeth drinke vp my spirit, and the terrours of God fight against me.
Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat minussa, joiden myrkky särpää minun henkeni; ja Jumalan kauhistus tarkoittaa minua.
5 Doeth the wilde asse bray when he hath grasse? or loweth the oxe when he hath fodder?
Huutaako metsä-aasi, kuin hänellä ruohoja on? ammuuko härkä, kuin hänellä on ruokaa?
6 That which is vnsauerie, shall it be eaten without salt? or is there any taste in the white of an egge?
Syödäänkö mautointa ilman suolaa? eli maistaako valkuainen munan ruskuaisen ympäriltä?
7 Such things as my soule refused to touch, as were sorowes, are my meate.
Jota minun sieluni ennen kuoitti, se on nyt minun ruokani minun kipuni tähden.
8 Oh that I might haue my desire, and that God would grant me the thing that I long for!
Jospa minun rukoukseni tapahtuis, ja Jumala antais minulle, mitä minä toivon!
9 That is, that God would destroy me: that he would let his hand go, and cut me off.
Että Jumala tahtois ja löis minun rikki, ja päästäis kätensä särkemään minua;
10 Then should I yet haue comfort, (though I burne with sorowe, let him not spare) because I haue not denyed the wordes of the Holy one.
Niin olis minulla vielä sitte lohdutus, ja minä vahvistuisin sairaudessani, ellei hän säästäisi minua: en ole mitään kuitenkaan kieltänyt pyhän puhetta.
11 What power haue I that I should endure? or what is mine end, if I should prolong my life?
Mikä on minun väkeni, että minä voisin toivoa? ja mikä on minun loppuni, että minun sieluni vois kärsiväinen olla?
12 Is my strength the strength of stones? or is my flesh of brasse?
Onko minun väkeni kivinen? eli minun lihani vaskinen?
13 Is it not so, that there is in me no helpe? and that strength is taken from me?
Ei ole minulla missään apua; ja minun saatuni on pois ajettu minulta.
14 He that is in miserie, ought to be comforted of his neighbour: but men haue forsaken the feare of the Almightie.
Joka ei osoita lähimmäisellensä laupiutta, hän hylkää Kaikkivaltiaan pelvon.
15 My brethre haue deceiued me as a brook, and as the rising of the riuers they passe away.
Minun veljeni ovat rikkoneet minua vastaan, niinkuin oja ja niinkuin väkevä virta ohitse menneet,
16 Which are blackish with yee, and wherein the snowe is hid.
Jotka ovat kauhiat jäästä, ja jotka lumi peittää.
17 But in time they are dryed vp with heate and are consumed: and when it is hote they faile out of their places,
Kuin helle heitä ahdistaa, pitää heidän nääntymän, ja kuin palava on, pitää heidän katooman paikastansa.
18 Or they depart from their way and course, yea, they vanish and perish.
Heidän polkunsa poikkeevat pois; he raukeevat tyhjään ja hukkuvat.
19 They that go to Tema, considered them, and they that goe to Sheba, waited for them.
He katsoivat Temanin tietä, rikkaan Arabian polkuja he toivoivat.
20 But they were confounded: when they hoped, they came thither and were ashamed.
Mutta heidän pitää häpiään tuleman, ratki surutoinna ollessansa; ja heidän pitää häpeemän siihen tultuansa.
21 Surely nowe are ye like vnto it: ye haue seene my fearefull plague, and are afraide.
Sillä ette nyt mitään ole; ja että te näette surkeuden, pelkäätte te.
22 Was it because I said, Bring vnto me? or giue a rewarde to me of your substance?
Olenko minä sanonut: Tuokaat minulle! eli antakaat minun edestäni lahjoja teidän tavarastanne?
23 And deliuer me from the enemies hande, or ransome me out of the hand of tyrants?
Ja pelastakaat minua vihollisten kädestä, ja vapahtakaat minua tyrannein käsistä?
24 Teach me, and I wil hold my tongue: and cause me to vnderstande, wherein I haue erred.
Opettakaat minua, minä olen ääneti, ja jota en minä tiedä, niin neuvokaat minua.
25 Howe stedfast are the wordes of righteousnes? and what can any of you iustly reproue?
Kuinka vahvat ovat oikeuden puheet? kuka teissä on se, joka sitä laittaa taitaa?
26 Doe ye imagine to reproue wordes, that the talke of the afflicted should be as the winde?
Te ajattelette sanoja, ainoastaan nuhdellaksenne, ja teette sanoillanne epäileväisen mielen.
27 Ye make your wrath to fall vpon the fatherlesse, and dig a pit for your friende.
Te karkaatte köyhän orvon päälle, ja kaivatte lähimmäisellenne kuoppaa.
28 Nowe therefore be content to looke vpon me: for I will not lie before your face.
Mutta että te nyt tahdotte, niin katsokaat minun päälleni, jos minä teidän edessänne valhettelen.
29 Turne, I pray you, let there be none iniquitie: returne, I say, and ye shall see yet my righteousnesse in that behalfe.
Palatkaat nyt, olkoon pois vääryys: Tulkaat jälleen; minun vastaukseni pitää oikia oleman.
30 Is there iniquitie in my tongue? doeth not my mouth feele sorowes?
Onko minun kielessäni vääryyttä? eikö minun suulakeni ymmärrä vaivoja?
