Job 29
1 So Iob proceeded and continued his parable, saying,
Job puhui taas sananlaskunsa ja sanoi:
2 Oh that I were as in times past, when God preserued me!
Ah jos minä olisin niinkuin entisinä kuukausina! niinä päivinä, joina Jumala minun kätki,
3 When his light shined vpon mine head: and when by his light I walked thorowe the darkenesse,
Koska hänen valkeutensa paisti minun pääni päälle, ja minä kävin pimeissä hänen valkeudessansa,
4 As I was in the dayes of my youth: when Gods prouidence was vpon my tabernacle:
Niinkuin minä olin nuorena olessani; koska Jumalan salaisuus oli minun majani päällä;
5 When the almightie was yet with me, and my children round about me.
Koska Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani, ja minun nuorukaiseni minun ympärilläni;
6 When I washed my pathes with butter, and when the rocke powred me out riuers of oyle:
Koska minä pesin minun tieni voilla, ja kallio vuoti minulle öljy-ojat;
7 When I went out to the gate, euen to the iudgement seat, and when I caused them to prepare my seate in the streete.
Koska minä menin kaupunin porteille, ja annoin valmistaa istuimeni kujille;
8 The yong men saw me, and hid themselues, and the aged arose, and stood vp.
Kuin nuoret näkivät minun, niin he pakenivat, ja vanhat nousivat ja seisoivat minun edessäni,
9 The princes stayed talke, and layde their hand on their mouth.
Ylimmäiset lakkasivat puhumasta, ja panivat kätensä suunsa päälle,
10 The voyce of princes was hidde, and their tongue cleaued to the roofe of their mouth.
Ruhtinasten ääni kätkeysi, ja heidän kielensä suun lakeen tarttui.
11 And when the eare heard me, it blessed me: and when the eye sawe me, it gaue witnesse to me.
Sillä kenen korva minun kuuli, se kiitti minua onnelliseksi, ja jonka silmä minun näki, se todisti minusta.
12 For I deliuered the poore that cryed, and the fatherlesse, and him that had none to helpe him.
Sillä minä autin köyhää, joka huusi, ja orpoa, jolla ei auttajaa ollut.
13 The blessing of him that was ready to perish, came vpon me, and I caused the widowes heart to reioyce.
Niiden siunaus, jotka katoomallansa olivat, tuli minun päälleni; ja minä ilahutin leskein sydämen.
14 I put on iustice, and it couered me: my iudgement was as a robe, and a crowne.
Vanhurskaus oli minun pukuni, jonka minä päälleni puin, ja minun oikeuteni oli minulle niinkuin hame ja kaunistus.
15 I was the eyes to the blinde, and I was the feete to the lame.
Minä olin sokian silmä ja ontuvan jalka.
16 I was a father vnto the poore, and when I knewe not the cause, I sought it out diligently.
Minä olin köyhäin isä, ja jonka asiaa en minä ymmärtänyt, sen minä visusti tutkin.
17 I brake also the chawes of the vnrighteous man, and pluckt the praye out of his teeth.
Minä särjin väärän syömähampaat, ja otin saaliin hänen hampaistansa,
18 Then I sayde, I shall die in my nest, and I shall multiplie my dayes as the sand.
Minä ajattelin: minä riuduin pesässäni, ja teen päiväni moneksi niinkuin sannan.
19 For my roote is spread out by the water, and the dewe shall lye vpon my branche.
Minun juureni putkahti veden tykönä, ja kaste pysyi laihoni päällä.
20 My glory shall renue towarde me, and my bowe shall be restored in mine hand.
Minun kunniallisuuteni uudistui minun edessäni, ja minun joutseni muuttui uudeksi minun kädessäni.
21 Vnto me men gaue eare, and wayted, and helde their tongue at my counsell.
He kuulivat minua ja odottivat, ja vaikenivat minun neuvooni.
22 After my wordes they replied not, and my talke dropped vpon them.
Minun sanani jälkeen ei yksikään enempää puhunut, ja minun puheeni tiukkui heidän päällensä.
23 And they wayted for me, as for the raine, and they opened their mouth as for the latter rayne.
He odottivat minua niinkuin sadetta, ja avasivat suunsa niinkuin ehtoosadetta vastaan.
24 If I laughed on them, they beleeued it not: neither did they cause the light of my countenance to fall.
Jos minä nauroin heidän puoleensa, ei he luottaneet sen päälle, eikä tahtoneet minua murheesen saattaa.
25 I appoynted out their way, and did sit as chiefe, and dwelt as a King in the army, and like him that comforteth the mourners.
Kuin minä tulin heidän kokouksiinsa, niin minun täytyi istua ylimpänä: ja asuin niinkuin kuningas sotaväen keskellä, lohduttaissani murheellisia.
