Job 19
1 Bvt Iob answered, and said,
Mutta Job vastasi ja sanoi:
2 Howe long will yee vexe my soule, and torment me with wordes?
Kuinka kauvan te vaivaatte minun sieluani? ja runtelette minua sanoilla?
3 Ye haue now ten times reproched me, and are not ashamed: ye are impudent toward mee.
Te olette nyt kymmenen kertaa pilkanneet minua; ja ette häpee minua niin vaivata.
4 And though I had in deede erred, mine errour remaineth with me.
Jos minä erehdyn, niin minä itselleni erehdyn.
5 But in deede if ye will aduance your selues against me, and rebuke me for my reproche,
Mutta te tosin nousette minua vastaan, ja soimaatte minun pilkkaani.
6 Know nowe, that God hath ouerthrowen me, and hath compassed me with his net.
Niin tietäkäät nyt, että Jumala hukuttaa minun, ja on piirittänyt minun verkkoihinsa.
7 Beholde, I crie out of violence, but I haue none answere: I crie, but there is no iudgement.
Katso, ehkä minä vielä väkivallan tähden huutaisin, niin ei kuitenkaan kuulla minua: jos minä parkuisin, niin ei tässä ole oikeutta.
8 Hee hath hedged vp my way that I cannot passe, and he hath set darkenesse in my paths.
Hän on aidannat minun tieni, etten minä taida sitä käydä, ja pannut pimeyden minun poluilleni.
9 Hee hath spoyled mee of mine honour, and taken the crowne away from mine head.
Hän on riisunut minun kunniani minulta, ja ottanut pois kruunun minun päästäni.
10 He hath destroyed mee on euery side and I am gone: and he hath remoued mine hope like a tree.
Hän on maahan kukistanut minun joka kulmalta, ja laskenut minun menemään; ja on reväissyt ylös minun toivoni niinkuin puun.
11 And he hath kindled his wrath against me, and counteth mee as one of his enemies.
Hän on hirmuisesti vihastunut minun päälleni, ja pitää minun vihamiehenänsä.
12 His armies came together, and made their way vpon me, and camped about my tabernacle.
Hänen sotajoukkonsa ovat kokoontuneet, ja asettaneet tiensä minua kohden, ja piirittäneet minun majani.
13 He hath remooued my brethre farre from me, and also mine acquaintance were strangers vnto me.
Hän on eroittanut minun veljeni kauvas minusta, ja minun tuttavani ovat minulle muukalaisiksi tulleet.
14 My neighbours haue forsaken me, and my familiars haue forgotten me.
Minun lähimmäiseni piiloivat minua, ja minun ystäväni ovat unhottaneet minun.
15 They that dwel in mine house, and my maydes tooke me for a stranger: for I was a stranger in their sight.
Minun huonekuntalaiseni ja piikani pitävät minua vieraana, minä olen tuntemattomaksi tullut heidän silmäinsä edessä.
16 I called my seruant, but he would not answere, though I prayed him with my mouth.
Minä huusin palveliaani, ja ei hän vastannut minua: minun täytyy rukoilla häntä omalla suullani.
17 My breath was strange vnto my wife, though I prayed her for the childrens sake of mine owne body.
Minun emäntäni vieroi minun henkeäni, ja minun täytyy palvella omia lapsiani.
18 The wicked also despised mee, and when I rose, they spake against me.
Ja nuoretkin lapset minun katsovat ylön: jos minä nousen, niin he puhuvat minua vastaan.
19 All my secret friends abhorred me, and they whome I loued, are turned against me.
Kaikki uskolliset ystäväni kauhistuvat minua; ja joita minä rakastin, ovat kääntäneet itsensä minua vastaan.
20 My bone cleaueth to my skinne and to my flesh, and I haue escaped with the skinne of my teeth.
Minun luuni tarttuivat minun nahkaani ja lihaani, ja en minä taida nahallani peittää hampaitani.
21 Haue pitie vpon me: haue pitie vpon me, (O yee my friendes) for the hande of God hath touched me.
Armahtakaat minun päälleni, armahtakaat minun päälleni, te minun ystäväni! sillä Jumalan käsi on minuun sattunut!
22 Why do ye persecute me, as God? and are not satisfied with my flesh?
Miksi te vainootte minua niinkuin Jumalakin, ja ette taida minun lihastani ravittaa?
23 Oh that my wordes were nowe written! oh that they were written euen in a booke,
Jospa minun puheeni kirjoitettaisiin! jospa ne kirjaan pantaisiin, ja painettaisiin!
24 And grauen with an yron pen in lead, or in stone for euer!
Raudalla kaivettaisiin lyijy ijankaikkiseksi muistoksi kiveen.
25 For I am sure, that my Redeemer liueth, and he shall stand the last on the earth.
Sillä minä tiedän minun Lunastajani elävän: ja hän on tästälähin maan päällä seisova.
26 And though after my skin wormes destroy this bodie, yet shall I see God in my flesh.
Ja vaikka vihdoin minun nahkani ja tämä (ruumis) lakastuu, saan minä kuitenkin minun lihassani nähdä Jumalan.
27 Whome I my selfe shall see, and mine eyes shall beholde, and none other for me, though my reynes are consumed within me.
Hänen minä olen minulleni näkevä, ja minun silmäni katsovat häntä, ja ei kenkään outo. Minun munaskuuni ovat kuluneet minun helmassani.
28 But yee sayde, Why is hee persecuted? And there was a deepe matter in me.
Tosin teidän pitäis sanoman: Miksi me vainoamme häntä? sillä tämän puheen perustus löytyy minun tykönäni.
29 Be ye afraide of the sworde: for the sworde will be auenged of wickednesse, that yee may knowe that there is a iudgement.
Peljätkäät siis miekkaa, sillä viha on pahain töiden kostomiekka, että te tietäisitte kurituksen tulevan.
