Romans 11
1 But then I ask, “Has God rejected his people?” Of course not! I'm an Israelite myself, from the tribe of Benjamin.
Niin minä siis sanon: onkos Jumala kansansa hyljännyt? Pois se! sillä minä olen myös Israelilainen, Abrahamin siemenestä, Benjaminin suvusta.
2 God has not rejected his chosen people. Don't you recall what Scripture says about Elijah? How he complained about Israel to God, saying,
Ei Jumala ole kansaansa hyljännyt, jonka hän ennen on tuntenut. Ettekö te tiedä, mitä Raamattu Eliaasta sanoo? kuinka hän rukoilee Jumalaa Israelia vastaan, sanoen:
3 “Lord they've killed your prophets and destroyed your altars. I'm the only one left, and they're trying to kill me too!”
Herra, he ovat tappaneet sinun prophetas ja sinun alttaris kukistaneet, ja minä yksinäni jäin, ja he etsivät minunkin henkeäni.
4 How did God answer him? “I still have seven thousand left who have not worshiped Baal.”
Mutta mitä Jumalan vastaus sanoo hänelle? Minä olen itselleni jättänyt seitsemäntuhatta miestä, jotka ei ole Baalille polviansa taivuttaneet.
5 Today it's just the same: there are still some faithful people left, chosen by God's grace.
Niin ovat jääneet tälläkin ajalla armon valitsemisen jälkeen.
6 And since it's through grace, then clearly it's not based on what people do, otherwise grace wouldn't be grace!
Mutta jos se armosta on, niin ei se ole enään töistä, sillä ei armo muutoin armo olisikaan. Mutta jos se on töistä, niin ei se silleen armo ole; muutoin ei työ enään ole työ.
7 So what do we conclude? That the people of Israel didn't achieve what they were striving for—only the chosen, while the rest became hard-hearted.
Kuinkas siis? Jota Israel etsii, sitä ei hän ole saanut; mutta valitut sen ovat saaneet ja ne muut ovat paatuneet,
8 As Scripture says, “God dulled their minds so their eyes could not see and their ears could not hear, to this very day.”
(Niinkuin kirjoitettu on: Jumala on antanut heille uppiniskaisen hengen, silmät, ettei he näkisi, ja korvat, ettei he kuulisi) tähän päivään asti.
9 David adds, “May their feasts become a trap for them, a net that catches them, a temptation that brings punishment.
Ja David sanoo: heidän pöytänsä tulkoon heille paulaksi, ja satimeksi, ja pahennukseksi, ja kostoksi.
10 May their eyes become blind so they cannot see, and may their backs always be bent low in dejection.”
Heidän silmänsä soetkoon, ettei he näkisi, ja taita aina heidän selkänsä!
11 So am I saying that they stumbled and consequently failed completely? Not at all! But as a result of their mistakes, salvation came to other nations, to “make them jealous.”
Niin minä siis sanon: ovatko he sentähden itsensä loukanneet, että heidän piti lankeeman? Pois se! vaan heidän lankeemisestansa tapahtui pakanoille autuus, että hän sais heitä kiivaaksi heidän tähtensä.
12 Now if even their failure benefits the world, and their loss profits the foreigners, how much more beneficial it would be if they were to completely fulfill what they were meant to be.
Mutta jos heidän lankeemisensa on maailman rikkaus ja heidän vähennöksensä on pakanain rikkaus; kuinka paljoa enemmin heidän täydellisyytensä?
13 Now let me speak to you foreigners. Insofar as I'm a missionary to foreigners, I promote what I'm doing
Sillä teille pakanoille minä puhun: että minä pakanain apostoli olen, ylistän minä minun virkaani.
14 that somehow I might make my people jealous and save some of them.
Jos minä taitaisin jollakin tavalla niitä, jotka minun lihani ovat, kiivaaksi saada ja muutamatkin heistä autuaaksi saattaa.
15 If the result of God's rejection of them is that the world becomes God's friends, the result of God's acceptance of them would be like the dead coming back to life!
Sillä jos heidän hylkäämisensä on maailman sovinto, mitäs heidän korjaamisensa muuta on kuin elämä kuolleista?
16 If the first part of the bread dough given as an offering is holy, then so is all the rest; if the roots of a tree are holy, then so are the branches.
Sillä jos alku on pyhä, niin on myös koko taikina, ja jos juuri on pyhä, niin ovat myös oksat.
17 Now if some of the branches have been broken off, and you—a wild olive shoot—have been grafted in, and have shared with them the benefit of nourishment from the olive tree's roots,
Mutta jos muutamat oksista ovat murtuneet, ja sinä, joka metsä-öljypuu olit, olet niihin istutettu, ja olet öljypuun juuresta ja lihavuudesta osalliseksi tullut,
18 then you shouldn't look down on the other branches. If you're tempted to boast, remember it's not you who are supporting the roots, but the roots that are supporting you.
Niin älä ylpeile oksia vastaan; mutta jos sinä heitä vastaan ylpeilet, niin tiedä, ettet sinä juurta kanna, vaan juuri kantaa sinua.
19 You could make the claim, “Branches were broken off so I could be grafted in.”
Niin sanot; oksat ovat murtuneet, että minun piti siihen jälleen istutettaman.
20 All well and good—but they were broken off because of their failure to trust in God, and you stay there because you trust in God. So don't think highly of yourselves, but be respectful,
Oikein: he ovat murtuneet epäuskonsa tähden, mutta sinä pysyt uskon kautta: älä ole röyhkeä, vaan pelkää.
21 because if God didn't spare the original branches, he won't spare you either.
Sillä jos ei Jumala luonnollisia oksia armahtanut, katso, ei hän sinuakaan armahda.
22 You should recognize both God's kindness and toughness—he was tough on the fallen, but God is kind to you so long as you trust in his kindness—otherwise you'll be removed too.
Sentähden katso tässä Jumalan hyvyyttä ja ankaruutta: ankaruutta niissä, jotka lankesivat, mutta hyvyyttä itse sinussas, jos sinä ainoastaan hyvyydessä pysyt; muutoin sinäkin leikataan pois.
23 If they no longer refuse to trust in God, they can be grafted in as well, for God is able to graft them back in again.
Ja ne jälleen istutetaan, ellei he epäuskossansa pysy; sillä Jumala on voimallinen heitä jälleen istuttamaan.
24 If you could be cut from a wild olive tree, and then be grafted artificially onto a cultivated olive tree, how much more easily they could be grafted back naturally to their own tree.
Sillä jos sinä olet luonnollisesta metsä-öljypuusta karsittu, ja olet vastoin luontoa hyvään öljypuuhun istutettu, kuinka paljon enemmin ne, jotka luonnolliset ovat, omaan öljypuuhunsa istutetaan?
25 I don't want you, my brothers and sisters to miss this previously-hidden truth, for otherwise you could become conceited. The people of Israel have become hard-hearted in part, until the process of the foreigners coming in is complete.
Sillä en minä tahdo salata teiltä, rakkaat veljet, tätä salaisuutta, (ettette itsellänne ylpeilisi, ) että paatumus on puolittain Israelille tullut, siihenasti kuin pakanain täydellisyys tulis.
26 This is how all Israel will be saved. As Scripture says, “The Savior will come from Zion, and he will turn Jacob away from his opposition to God.
Ja niin kaikki Israel pitää autuaaksi tuleman, niinkuin kirjoitettu on: se tulee Zionista, joka päästää ja jumalattoman menon Jakobista kääntää pois.
27 My promise to them is that I'll take away their sins.”
Ja tämä on minun liittoni heidän kanssansa, kuin minä otan pois heidän syntinsä.
28 Though they are enemies of the good news—and this is to your benefit—they are still the chosen people, and loved because of their forefathers.
Evankeliumin puolesta tosin ovat he viholliset teidän tähtenne; mutta valitsemisen puolesta rakastetaan heitä isäin tähden.
29 God's gifts and his calling can't be withdrawn.
Sillä ei Jumala lahjojansa ja kutsumistansa kadu.
30 At one time you disobeyed God, but now God has shown you mercy as a result of their disobedience.
Sillä niinkuin ette tekään muinen Jumalan päälle uskoneet, mutta olette nyt laupiuden heidän epäuskonsa kautta saaneet;
31 In just the same way that they're now disobedient as you were, they will also be shown mercy like you received.
Niin ei he ole myös nyt uskoneet sitä laupiutta, joka teille on tapahtunut, että heillekin laupius tapahtuis.
32 For God treated everyone as prisoners because of their disobedience so that he could be merciful to everyone. (eleēsē g1653)
Sillä Jumala on kaikki epäuskon alle sulkenut, että hän kaikkia armahtais. (eleēsē g1653)
33 Oh how deep are God's riches, wisdom, and knowledge! How incredible his decisions, how unimaginable his methods!
Oi sitä Jumalan rikkauden, ja viisauden, ja tunnon syvyyttä! kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä!
34 Who can know God's thoughts? Who can give him advice?
Sillä kuka on Herran mielen tietänyt? Eli kuka on hänen neuvonantajansa ollut?
35 Who has ever given anything to God that God would be obliged to repay?
Eli kuka on hänelle jotakin ennen antanut, jota hänelle pitäis jälleen maksettaman.
