Psalms 109
1 For the music director. A psalm of David. God, the one I praise, please don't remain silent,
Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Jumala, minun kiitokseni, älä vaikene.
2 because wicked and deceitful people are attacking me, telling lies about me.
Sillä he ovat jumalattoman ja pettäväisen suunsa avanneet minua vastaan: he puhuvat minun kanssani viekkaalla kielellä,
3 They surround me with words of hate, fighting against me for no reason.
Ja myrkyllisillä sanoilla ovat he minun piirittäneet, ja sotivat minua vastaan ilman syytä.
4 I love them, but they respond with hostility towards me, even while I'm praying for them!
Että minä heitä rakastan, ovat he minua vastaan; mutta minä rukoilen.
5 They pay me back with evil instead of good, with hatred instead of love.
He osoittavat minulle pahaa hyvän edestä ja vihaa rakkauden edestä.
6 “Appoint someone wicked over him. Have someone stand as an accuser against him.
Aseta jumalattomat hänen päällensä, ja perkele seisokaan hänen oikialla kädellänsä.
7 When he is judged and sentenced, may he be found guilty. Let his prayers be counted as sins.
Koska hän tuomitaan, niin lähtekään siitä ulos jumalattomana, ja hänen rukouksensa olkoon synti.
8 May his life be short; let someone else take over his position.
Olkoon hänen päivänsä harvat, ja hänen virkansa ottakoon toinen.
9 May his children be left fatherless, and his wife become a widow.
Hänen lapsensa olkoon orvot, ja hänen emäntänsä leski.
10 May his children be homeless, wandering beggars, driven from their ruined houses.
Käykään hänen lapsensa kulkiana, ja kerjätkään, ja etsikään elatuksensa köyhyydessänsä.
11 May creditors seize all that he owns; may strangers take all that he worked for.
Kaikki mitä hänellä on, korkorahainen ottakoon, ja muukalaiset repikään hänen hyvyytensä.
12 May no one be kind to him; may no one take pity on his fatherless children.
Älköön kenkään hänelle hyvää tehkö, eikä yksikään armahtako hänen orpojansa.
13 May his descendants die; may his family name be wiped out in the next generation.
Hänen sukunsa olkoon hävitetty: heidän nimensä olkoon toisessa polvessa pyyhitty pois.
14 May the Lord be reminded of the sins of his fathers; may his mother's sins not be blotted out.
Hänen isäinsä pahat teot tulkaan muistoksi Herran edessä, ja hänen äitinsä synti ei pidä pyyhittämän pois.
15 May their sins be constantly before the Lord; may his name be totally forgotten by people.
Olkoon ne alati Herran kasvoin edessä, ja hukkukoon heidän muistonsa maan päältä,
16 For he didn't think to be kind to others, instead he harassed and killed the poor, the needy, the brokenhearted.
Ettei hänellä ensinkään laupiutta ollut, vaan vainosi raadollista ja köyhää, ja murheellista tappaaksensa.
17 He loved to put a curse on others—let it come back on him. He had no time for blessings—so may he never receive any.
Ja hän tahtoi kirousta, sen myös pitää hänelle tuleman: ei hän tahtonut siunausta, sen pitää myös hänestä kauvas erkaneman.
18 He cursed as often as he got dressed. May his curses go into him like the water he drinks, like the olive oil he rubs on his skin that enters his bones.
Ja hän puki kirouksen päällensä niinkuin paitansa ja se meni hänen sisällyksiinsä niinkuin vesi, ja hänen luihinsa niinkuin öljy.
19 May his curses stick to him like clothing, may they be pulled tight around him like a belt.”
Se olkoon hänelle niinkuin vaate, jolla hän itsensä verhottaa, ja niinkuin vyö, jolla hän aina itsensä vyöttää.
20 May all this be the punishment of the Lord on my enemies, on those who speak evil of me.
Aivan näin tapahtukoon heille Herralta, jotka ovat minua vastaan, ja puhuvat pahoin minun sieluani vastaan.
21 But treat me well, Lord God, because of your own reputation. Save me because you are faithful and good.
Mutta sinä, Herra, Herra, tee minun kanssani sinun nimes tähden; sillä sinun armos on hyvä, pelasta minua.
22 For I am poor and needy, and my heart is breaking.
Sillä minä olen köyhä ja raadollinen: minun sydämeni on särjetty minussa.
23 I am fading away like an evening shadow; I am like a locust that is shaken off.
Minä menen pois niinkuin varjo, koska se kulkee pois, ja pudistetaan ulos niinkuin kaskaat.
24 I am so weak from lack of food that my legs give way; my body is just skin and bones.
Minun polveni ovat heikoksi tulleet paastosta, ja minun lihani on laihtunut lihavuudesta.
25 People ridicule me—they look at me and shake their heads!
Ja minun täytyy olla heidän pilkkansa: koska he minun näkevät, niin he päätänsä pudistavat.
26 Help me, Lord my God; save me because of your trustworthy love.
Auta minua, Herra minun Jumalani: auta minua sinun armos perästä,
27 May they recognize that this is what you are doing—that you are the one who saves me.
Että he tuntisivat sen sinun kädekses, ja että sinä Herra sen teet.
28 When they curse me, you will bless me. When they attack me, you will defeat them. And I, your servant, will be happy.
Koska he sadattavat, niin siunaa sinä: koska he karkaavat minua vastaan, niin tulkoon he häpiään, mutta sinun palvelias iloitkaan.
29 May those who accuse me be clothed with disgrace; may they cover themselves with a cloak of shame.
Olkoon minun vainolliseni häväistyksellä puetut, ja olkoon häpiällänsä verhotetut niinkuin hameella.
30 But I will keep on thanking the Lord, praising him to everyone around me.
Minä kiitän suuresti Herraa suullani, ja ylistän häntä monen seassa.
31 For he takes a stand to defend the needy, to save them from those who condemn them.
Sillä hän seisoo köyhän oikialla kädellä, auttamassa häntä niistä, jotka hänen sieluansa tuomitsevat.
