Psalms 106
1 Praise the Lord! Thank the Lord, for he is good! His trustworthy love lasts forever.
Halleluja! Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
2 Who can give an account of all the wonderful things the Lord has done? Who can give him all the praise he is due?
Kuka voi kertoa Herran voimalliset teot, julistaa kaiken hänen ylistyksensä?
3 Happy are those who treat people fairly, who always do what is right.
Autuaat ne, jotka noudattavat oikeutta, jotka aina tekevät vanhurskauden!
4 Please remember me when you are generous to your people; think of me when you come to save.
Muista minua, Herra, armolla, jota kansallesi osoitat, etsi minua avullasi,
5 Let me see your chosen people prosperous; let me be happy together with your nation; let me share in being proud of you with those who belong to you.
että minä näkisin sinun valittujesi onnen, iloitsisin sinun kansasi ilolla, kerskaisin sinun perintöosasi kanssa.
6 We have sinned just like our forefathers. We have done wrong. We are guilty.
Me olemme tehneet syntiä isäimme kanssa, me olemme pahoin tehneet ja olleet jumalattomat.
7 They didn't pay attention to the wonderful things you did. They didn't keep in mind how much you loved them, but chose to rebel at the sea, the Red Sea.
Eivät meidän isämme Egyptissä painaneet mieleensä sinun ihmeitäsi, eivät muistaneet sinun monia armotekojasi, vaan niskoittelivat meren rannalla, Kaislameren rannalla.
8 Even so he saved them because of the kind of person he is, and to show his power
Kuitenkin hän pelasti heidät nimensä tähden, tehdäkseen voimansa tiettäväksi.
9 He gave his order to the Red Sea, and it dried up. He led his people across the seabed as if it were a desert.
Hän nuhteli Kaislamerta, ja se kuivui. Hän kuljetti heitä syvyyksissä niinkuin erämaassa.
10 He rescued them from those who hated them; he saved them from their enemies' power.
Hän pelasti heidät vihamiehen kädestä ja lunasti heidät vihollisen vallasta.
11 The water drowned their enemies—none of them survived,
Vedet peittivät heidän ahdistajansa, ei yhtäkään niistä jäänyt jäljelle.
12 Then his people trusted in what he promised, and sang his praises.
Silloin he uskoivat hänen sanansa, veisasivat hänen ylistystään.
13 But they quickly forgot what he had done for them, and they didn't listen to his advice.
Mutta pian he unhottivat hänen tekonsa eivätkä odottaneet hänen neuvoansa.
14 They were filled with desperate cravings in the wilderness; they provoked God in the desert.
Heissä syttyi himo erämaassa, ja he kiusasivat Jumalaa autiossa maassa.
15 He gave them what they wanted, but sent them a plague as well.
Ja hän antoi heille, mitä he pyysivät, mutta lähetti heihin hivuttavan taudin.
16 In the camp the people became jealous of Moses, and of Aaron, the Lord's holy priest.
Ja heissä syttyi leirissä kateus Moosesta vastaan ja Aaronia, Herran pyhää, vastaan.
17 The earth split open and swallowed up Dathan; it buried Abiram and his followers.
Mutta maa aukeni ja nieli Daatanin ja peitti Abiramin joukkion.
18 Fire broke out among them—a flame that burned them up.
Ja heidän joukkiossaan syttyi tuli, liekki poltti jumalattomat.
19 At Mount Sinai they made a calf, they bowed down before a metal idol.
He tekivät vasikan Hoorebin juurella ja kumarsivat valettua kuvaa;
20 They replaced their God of glory with a bull that eats grass!
he vaihtoivat Kunniansa ruohoa syövän härän kuvaan.
21 They forgot God, their Savior, who had done marvelous things in Egypt;
He unhottivat Jumalan, pelastajansa, joka oli tehnyt Egyptissä suuria tekoja,
22 performing miracles in the land of Ham, doing amazing things at the Red Sea.
ihmeitä Haamin maassa, peljättäviä tekoja Kaislameren rannalla.
23 So he said he was going to destroy them But Moses, his chosen leader, placed himself between the Lord and the people to persuade the Lord not to destroy them in his anger.
Silloin hän aikoi hävittää heidät, mutta Mooses, hänen valittunsa, seisoi suojana hänen edessään ja käänsi pois hänen vihansa tuhoa tuottamasta.
24 Later the people refused to enter the Promised Land; they didn't trust him to do as he'd promised.
He pitivät halpana ihanan maan eivätkä uskoneet hänen sanaansa.
25 They complained in their tents about the Lord, and refused to obey what he told them.
He napisivat teltoissansa eivätkä kuulleet Herran ääntä.
26 So he raised his hand to give them a serious warning that he would bring them down in the wilderness,
Silloin hän nosti kätensä heitä vastaan kaataakseen heidät erämaassa,
27 that he would disperse their descendants among the heathen nations, scattering them among countries far away.
kaataakseen heidän jälkeläisensä pakanain seassa ja hajottaakseen heidät pakanamaihin.
28 They gave their allegiance to Baal Peor, and ate food sacrificed to the dead.
He antautuivat palvelemaan Baal-Peoria ja söivät kuolleitten jumalien uhreja.
29 They provoked the Lord by what they did, making him angry, so a plague broke out among them.
He vihoittivat hänet teoillansa, ja niin vitsaus alkoi riehua heidän keskuudessaan.
30 But Phinehas took a stand for the Lord and intervened, and the plague was stopped in its tracks.
Mutta Piinehas astui esiin ja pani tuomion toimeen, ja vitsaus taukosi.
31 He has been considered as a man who lived right from that time on and for all generations.
Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, polvesta polveen, iankaikkisesti.
32 They also angered him at the waters of Meribah where things went badly for Moses because of them.
He vihoittivat hänet Meriban vetten luona, ja Mooseksen kävi pahoin heidän tähtensä.
33 They upset him so much that he spoke without thinking in the heat of the moment.
Sillä he niskoittelivat Jumalan Henkeä vastaan, ja hän puhui huulillaan ajattelemattomasti.
34 They did not destroy the heathen peoples as the Lord had told them to do,
He eivät hävittäneet niitä kansoja, jotka Herra oli käskenyt heidän hävittää,
35 but instead they joined in with them and adopted their way of life.
vaan pitivät yhteyttä pakanain kanssa ja oppivat heidän tekonsa.
36 They worshiped their pagan idols which became a trap for them.
He palvelivat heidän jumalankuviansa, ja niistä tuli heille paula.
37 The even sacrificed their sons and daughters to these demons.
Ja he uhrasivat poikiansa ja tyttäriänsä riivaajille.
38 They shed the blood of innocent children, their sons and daughters, sacrificing them to the idols of Canaan. By doing so they defiled the land with blood.
He vuodattivat viatonta verta, poikiensa ja tyttäriensä verta, uhraten heidät Kanaanin epäjumalille, ja maa saastui veriveloista.
39 The also defiled themselves by what they did: their actions were spiritual adultery.
Näin he saastuttivat itsensä töillään ja olivat haureelliset teoissansa.
40 So the Lord was angry with his people—he loathed those who belonged to him.
Ja Herran viha syttyi hänen kansaansa vastaan, ja hän kyllästyi perintöosaansa.
41 He handed them over to the heathen nations. These people who hated them now became their rulers.
Ja hän jätti heidät pakanain käsiin, ja heidän vihamiehensä vallitsivat heitä.
42 Their enemies dominated and subdued them with their power.
Heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja heidän täytyi painua niiden käden alle.
43 The Lord repeatedly rescued them, but they continued with their rebellious ideas, until they were finally destroyed by their own sins.
Monet kerrat hän pelasti heidät, mutta he olivat uppiniskaiset omassa neuvossaan ja sortuivat pahain tekojensa tähden.
44 Despite all this, the Lord was moved by their suffering; he heard their sad cries.
Mutta hän katsoi heihin heidän ahdistuksessaan, kun hän kuuli heidän valitushuutonsa.
45 He remembered the agreement he had made with them, and he held back because of his great kindness and love.
Ja hän muisti heidän hyväkseen liittonsa ja armahti heitä suuressa laupeudessansa.
46 He made the people who captured them treat them with mercy.
Ja hän salli heidän saada armon kaikilta, jotka olivat vieneet heidät vankeuteen.
47 Save us, Lord, our God! Bring us back together from among the nations, so we can thank you and declare how magnificent and holy you are.
Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme, ja kokoa meidät pakanain seasta, että me kiittäisimme sinun pyhää nimeäsi ja kerskauksemme olisi, että me sinua ylistämme.
48 How wonderful is the Lord, the God of Israel, who lives forever and ever! Let all the people say “Amen”! Praise the Lord!
Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Ja kaikki kansa sanokoon: "Amen. Halleluja!"
