Psalms 102
1 A prayer from someone who is suffering and is tired out, pouring out their troubles to the Lord. Lord please hear my prayer, my cry for help!
Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!
2 Don't hide your face from me in my time of trouble! Turn and listen to me, and answer me quickly when I call.
Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.
3 My life is disappearing like smoke; my body feels like it's on fire!
Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.
4 I'm like grass that's dried up, withered away—I even forget to eat!
Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.
5 All my groaning has worn me out; my bones show through my skin.
Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.
6 I'm like a desert owl, like a little owl among the ruins.
Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.
7 I can't sleep. I'm like a lonely bird on a rooftop.
Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.
8 My enemies taunt me all day long. They mock me and swear at me.
Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.
9 Ashes are the food I eat; my tears drip into my drink,
Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,
10 because of your anger and hostility, for you have picked me up and tossed me away.
Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.
11 My life is fading away like a shadow that lengthens—I'm withering away like grass.
Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.
12 But you, Lord, reign forever, your fame will last for all generations.
Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.
13 You will take action and have pity on Jerusalem, for it's time to be kind to the city, the time has come.
Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.
14 For the people who follow you love its stones; they value even its dust!
Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,
15 Then the nations will be in awe of who you are, Lord; all the kings of the earth will be in awe of your glory.
Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.
16 For the Lord will rebuild Jerusalem; he will appear in glory.
Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.
17 He will pay attention to the prayers of the homeless; he will not disregard their requests.
Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.
18 Let this be recorded for generations to come, so that people yet to be born may praise the Lord:
Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.
19 The Lord looked down from above, from the heights of his holy place; he looked down from heaven to the earth,
Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,
20 to respond to the groans of prisoners, to set free the children of death.
Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;
21 As a result the wonderful nature of the Lord will be celebrated with praise in Jerusalem,
Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,
22 when the people of many kingdoms gather together to worship the Lord.
Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.
23 But as for me, he broke my health while I was still young, cutting my life short.
Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.
24 I cried out, “My God, don't take my life while I'm young! You are the one who lives forever.
Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.
25 Long ago you created the earth; you made the heavens.
Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.
26 They will come to an end, but you will not. They will all wear out, like clothes—you will change them, and throw them away.
Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.
27 But you are the one who always is; your years never come to an end.
Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.
28 Our children will live with you, and our children's children will grow in your presence.”
Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.
