Numbers 20
1 It was during the first month of the year that all the Israelites arrived in the Desert of Zin and set up camp in Kadesh. (This was where Miriam died and was buried.)
Senjälkeen israelilaiset, koko seurakunta, tulivat Siinin erämaahan ensimmäisenä kuukautena, ja kansa asettui Kaadekseen. Siellä Mirjam kuoli, ja hänet haudattiin sinne.
2 However, there was no water there for anyone to drink, so the people gathered to confront Moses and Aaron.
Mutta kansalla ei ollut vettä; niin he kokoontuivat Moosesta ja Aaronia vastaan.
3 They argued with Moses, saying, “If only we'd died with our relatives in the Lord's presence!
Ja kansa riiteli Moosesta vastaan ja sanoi näin: "Jospa mekin olisimme hukkuneet silloin, kun veljemme hukkuivat Herran edessä!
4 Why have you brought the Lord's people into this desert just so we and our livestock can die here?
Minkätähden toitte Herran seurakunnan tähän erämaahan, kuollaksemme karjoinemme tänne?
5 Why did you lead us out of Egypt to come to this awful place? Nothing grows here—no grain or figs or vines or pomegranates. And there's no water to drink!”
Ja minkätähden johdatitte meidät pois Egyptistä tuodaksenne meidät tähän pahaan paikkaan, jossa ei kasva viljaa eikä viikunoita, ei viiniköynnöksiä eikä granaattiomenia, ja jossa ei ole vettä juoda?"
6 Moses and Aaron left the people and went to entrance of the Tent of Meeting. There they fell facedown on the ground, and the glory of the Lord appeared to them.
Mutta Mooses ja Aaron menivät seurakunnan luota ilmestysmajan ovelle ja lankesivat kasvoilleen. Silloin näkyi Herran kirkkaus heille.
7 The Lord told Moses,
Ja Herra puhui Moosekselle sanoen:
8 “Take the walking stick and have the people gather around you. As they watch, you and your brother Aaron will order the rock and it will pour out water. You will bring water from the rock so the people and their livestock can drink.”
"Ota sauva ja kokoa seurakunta, sinä ja veljesi Aaron, ja puhukaa heidän silmiensä edessä kalliolle, niin se antaa vettä, ja sinä saat vettä tulemaan heille kalliosta ja juotat joukon ja sen karjan".
9 Moses picked up the walking stick that was kept in the Lord's presence, as he had been ordered.
Niin Mooses otti sauvan Herran kasvojen edestä, niinkuin hän oli häntä käskenyt.
10 Moses and Aaron had everyone gather in front of the rock. Moses said to them, “Listen, you bunch of rebels! Do we have to bring water out of this rock for you?”
Ja Mooses ja Aaron kokosivat seurakunnan kallion eteen, ja hän sanoi heille: "Kuulkaa nyt, te niskurit! Onko meidän saatava teille vettä tästä kalliosta?"
11 Then Moses picked up the walking stick and hit the rock twice. Streams of water gushed out so that the people and their livestock could drink.
Niin Mooses nosti kätensä ja iski kalliota kahdesti sauvallansa, ja siitä lähti runsaasti vettä, niin että kansa ja sen karja saivat juoda.
12 But the Lord told Moses and Aaron, “Because you didn't trust me enough to demonstrate how holy I am to the Israelites, you will not be the ones to lead them into the country I've given them.”
Mutta Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille: "Koska ette uskoneet minuun ettekä pitäneet minua pyhänä israelilaisten silmien edessä, niin te ette saa viedä tätä seurakuntaa siihen maahan, jonka minä heille annan".
13 The place where the Israelites argued with the Lord was called the waters of Meribah, and was where he revealed his holiness to them.
Tämä oli Meriban vesi, jonka luona israelilaiset riitelivät Herraa vastaan ja hän näytti heille pyhyytensä.
14 Moses sent messengers from Kadesh to the king of Edom, telling him, “This is what your brother Israel says. You know all about the difficulties we've faced.
Mutta Mooses lähetti Kaadeksesta sanansaattajat Edomin kuninkaan tykö sanomaan: "Näin sanoo veljesi Israel: Sinä tunnet kaiken vaivan, joka on meitä kohdannut,
15 Our forefathers went to Egypt and we lived there for a long time. The Egyptians treated us and our forefathers badly,
kuinka isämme lähtivät Egyptiin, kuinka olemme asuneet Egyptissä kauan aikaa ja kuinka egyptiläiset kohtelivat pahoin meitä ja meidän isiämme.
16 so we called out to the Lord for help, and he heard our cries. He sent an angel and led us out of Egypt. Listen, now we are in Kadesh, a town on the border of your territory.
Mutta me huusimme Herran puoleen, ja hän kuuli meidän huutomme ja lähetti enkelin, joka vei meidät pois Egyptistä. Ja katso, me olemme nyt Kaadeksessa, kaupungissa, joka on sinun maasi rajalla.
17 Please allow us to travel through your country. We won't cross any of your fields or vineyards, or drink water from any of your wells. We will stay on the King's Highway; we won't turn off either to the right or to the left until we have passed through your country.”
Salli meidän kulkea maasi läpi. Me emme kulje peltojen emmekä viinitarhojen poikki emmekä juo vettä kaivoista. Poikkeamatta oikealle tai vasemmalle me kuljemme valtatietä, kunnes olemme päässeet alueesi läpi."
18 But the king of Edom replied, “You are forbidden to travel through our country, otherwise we will come out and stop you by force.”
Mutta Edom vastasi hänelle: "Älä kulje minun maani läpi; muutoin minä käyn miekka kädessä sinua vastaan".
19 “We'll keep to the main road,” the Israelites persisted. “If we or our livestock drink your water, we'll pay you for it. That's all we want—just to pass through on foot.”
Mutta israelilaiset sanoivat hänelle: "Maantietä me kuljemme, ja jos juomme vettäsi, me tai meidän karjamme, niin me maksamme sen, kun vain saamme jalkaisin kulkea sinun maasi läpi".
20 But the king of Edom insisted, “You are forbidden to travel through our country!” He came out with his large and powerful army to meet the Israelites head-on.
Mutta hän vastasi: "Tästä et kulje!" Ja Edom lähti häntä vastaan suurella sotajoukolla ja vahvasti varustettuna.
21 Since the king of Edom refused to allow Israel to travel through his territory, the Israelites had to turn back.
Kun siis Edom kielsi Israelia kulkemasta maansa läpi, niin Israel väistyi sieltä pois.
22 The Israelites all left Kadesh and traveled to Mount Hor.
Ja he lähtivät liikkeelle Kaadeksesta. Ja israelilaiset, koko kansa, tulivat Hoorin vuorelle.
23 At Mount Hor, near the border with the country of Edom, the Lord told Moses and Aaron,
Mutta Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille Hoorin vuorella, Edomin maan rajalla, näin:
24 “Aaron will shortly join his forefathers in death. He will not enter the country I have given the Israelites, because you both disobeyed my command at the waters of Meribah.
"Aaron otetaan nyt pois heimonsa tykö, sillä hän ei pääse siihen maahan, jonka minä annan israelilaisille, koska te niskoittelitte minun käskyäni vastaan Meriban veden luona.
25 Have Aaron and his son Eleazar join you and climb up Mount Hor together.
Ota Aaron ja hänen poikansa Eleasar ja vie heidät Hoorin vuorelle.
26 Take off Aaron's priestly clothes and put them on his son Eleazar. Aaron is going to die there and join his forefathers in death.”
Ja riisu Aaronilta vaatteet ja pue ne hänen poikansa Eleasarin ylle. Aaron otetaan pois ja kuolee siellä."
27 Moses did as the Lord ordered: They climbed up Mount Hor in full view of all the Israelites.
Ja Mooses teki, niinkuin Herra oli käskenyt; ja he nousivat Hoorin vuorelle koko kansan silmien edessä.
28 Moses removed the priestly clothes that Aaron was wearing and put them on Aaron's son Eleazar. Aaron died there, on the top of the mountain. Then Moses and Eleazar went back down.
Ja Mooses riisui Aaronilta vaatteet ja puki ne hänen poikansa Eleasarin ylle. Niin Aaron kuoli siellä vuoren huipulla, mutta Mooses ja Eleasar astuivat alas vuorelta.
29 When the people realized that Aaron had died, they all mourned for him for thirty days.
Ja kun koko kansa sai tietää, että Aaron oli kuollut, niin he itkivät Aaronia kolmekymmentä päivää, koko Israelin heimo.
