John 20
1 Early on the first day of the week, while it was still dark, Mary Magdalene went to the tomb and saw that the stone had been moved from the entrance.
Mutta ensimmäisenä päivänä viikossa tuli Maria Magdalena varhain, kuin vielä pimiä oli, haudalle ja näki kiven otetuksi pois haudalta.
2 So she ran to tell Simon Peter and the other disciple, the one Jesus loved, “They've taken the Lord out of the tomb, and we don't know where they've put him.”
Niin hän juoksi ja tuli Simon Pietarin tykö ja sen opetuslapsen tykö, jota Jesus rakasti, ja sanoi heille: he ovat Herran ottaneet pois haudasta, ja emme tiedä, kuhunka he hänen panivat.
3 Then Peter and the other disciple went to the tomb.
Niin Pietari meni ulos ja toinen opetuslapsi, ja tulivat haudalle.
4 The two of them were running together, but the other disciple ran faster and reached the tomb first.
Mutta he juoksivat kahden ynnä, ja toinen opetuslapsi juoksi edellä nopeammin kuin Pietari, ja tuli ensin haudalle.
5 He bent down, and looking in he saw the grave-clothes lying there, but he didn't go in.
Ja kuin hän itsensä kumarsi, näki hän liinaiset pantuna, mutta ei hän kuitenkaan mennyt sisälle.
6 Then Simon Peter arrived after him and went right into the tomb. He saw the linen grave-clothes lying there,
Niin Simon Pietari tuli seuraten häntä, ja meni hautaan, ja näki kääriliinat pantuna.
7 and that the cloth that had been on Jesus' head wasn't with the other grave-clothes but had been folded and placed on its own.
Ja hikiliinan, joka hänen päänsä päällä oli ollut, ei kääriliinan kanssa, vaan erinänsä käärittynä yhteen paikkaan.
8 Then the other disciple who had reached the tomb first went inside as well.
Niin meni myös toinen opetuslapsi sisälle, joka ensin haudalle tullut oli, ja näki sen ja uskoi.
9 He looked around and believed it was true—for up till then they hadn't understood the Scripture that Jesus had to rise from the dead.
Sillä ei he vielä Raamattua ymmärtäneet, että hän oli nouseva kuolleista.
10 Then the disciples went back to where they were staying.
Niin ne opetuslapset menivät taas yhteen.
11 But Mary stayed outside the tomb crying, and as she was crying, she bent down and looked into the tomb.
Mutta Maria seisoi ulkona haudan edessa ja itki. Ja kuin hän niin itki, kumarsi hän itsensä hautaan.
12 She saw two angels in white, one sitting at the head and the other at the foot of where Jesus' body had been lying.
Ja näki kaksi enkeliä valkeissa vaatteissa istuvan, yhden pään puolessa ja toisen jalkain puolessa, siinä missä Jesuksen ruumis pantu oli.
13 “Why are you crying?” they asked her. She answered, “Because they've taken my Lord away, and I don't know where they've put him.”
Ne sanoivat hänelle: vaimo, mitäs itket? Hän sanoi heille: he ovat minun Herrani ottaneet pois, ja en tiedä, kuhunka he hänen ovat panneet.
14 After she'd said this, she turned round and saw Jesus standing there, but she didn't realize it was Jesus.
Ja kuin hän nämät sanonut oli, käänsi hän itsensä taapäin, ja näki Jesuksen seisovan, eikä tietänyt, että se oli Jesus.
15 “Why are you crying?” he asked her. “Who are you looking for?” Assuming he was the gardener, she said to him, “Sir, if you've taken him away, tell me where you've put him so I can go and get him.”
Sanoi Jesus hänelle: vaimo, mitäs itket? ketäs etsit? Mutta hän luuli sen yrttitarhan haltiaksi, ja sanoi hänelle: Herra, jos sinä hänen kannoit pois, niin sano minulle, kuhunkas hänen panit, ja minä tahdon hänen ottaa.
16 Jesus said to her, “Mary!” She turned to him and said, “Rabboni,” which means “Teacher” in Hebrew.
Jesus sanoi hänelle: Maria! niin hän käänsi itsensä ja sanoi hänelle: Rabboni, se on: Mestari.
17 “Don't hold onto me,” Jesus said to her, “for I haven't yet ascended to my Father; but go to my brothers and tell them I am ascending to my Father and your Father, my God and your God.”
Jesus sanoi hänelle: älä minuun rupee; sillä en minä ole vielä mennyt ylös minun Isäni tykö, vaan mene minun veljeini tykö ja sano heille: minä menen ylös minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö.
18 So Mary Magdalene went and told the disciples, “I've seen the Lord,” and she explained to them what he had said to her.
Maria Magdalena tuli ja ilmoitti opetuslapsille, että hän oli nähnyt Herran, ja että hän näitä hänelle sanoi.
19 That evening, on the first day of the week, as the disciples were meeting together behind locked doors because they were afraid of the Jews, Jesus came and stood among them and said, “May you have peace.”
Kuin siis sen sabbatin päivän ehtoo oli, ja ovet olivat suljetut, jossa opetuslapset kokoontuneet olivat Juudalaisten pelvon tähden, tuli Jesus ja seisoi heidän keskellänsä ja sanoi heille: rauha olkoon teille!
20 After this greeting he showed them his hands and his side. The disciples were full of joy to see the Lord.
Ja kuin hän sen sanonut oli, osoitti hän heille kätensä ja kylkensä. Niin opetuslapset ihastuivat, että he näkivät Herran.
21 “May you have peace!” Jesus told them again. “In the same way the Father sent me, so I'm sending you.”
Ja Jesus taas sanoi heille: rauha olkoon teille! niinkuin Isä minun lähetti, niin minä myös lähetän teidät.
22 Saying this, he breathed on them, and told them, “Receive the Holy Spirit.
Ja kuin hän nämät sanonut oli, puhalsi hän heidän päällensä ja sanoi heille: ottakaat Pyhä Henki:
23 If you forgive anyone's sins, they are forgiven; if you hold them unforgiven, unforgiven they remain.”
Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt.
24 One of the twelve disciples, Thomas, who was called the Twin, wasn't with them when Jesus came.
Mutta Toomas, yksi kahdestatoistakymmenestä, joka kaksoiseksi kutsutaan, ei ollut heidän kanssansa, kuin Jesus tuli.
25 So the other disciples told him, “We've seen the Lord.” But he replied, “I won't believe it unless I see the nail marks in his hands and put my finger in them, and put my hand in his side.”
Niin muut opetuslapset sanoivat hänelle: me näimme Herran. Mutta hän sanoi heille: ellen minä näe hänen käsissänsä naulan reikää, ja pistä sormeani naulain siaan, ja pistä kättäni hänen kylkeensä, en minä usko.
26 One week later the disciples were together inside the house; and Thomas was with them. The doors were closed, and Jesus came and stood among them. “May you have peace!” he said.
Ja kahdeksan päivän perästä olivat opetuslapset taas sisällä, ja Toomas heidän kanssansa. Niin Jesus tuli, kuin ovet suljetut olivat, ja seisoi heidän keskellänsä, ja sanoi: rauha olkoon teille!
27 Then he said to Thomas, “Put your finger here, and look at my hands. Put your hand in the wound on my side. Stop doubting and trust in me!”
Sitte sanoi hän Toomaalle: pistä sormes tänne, ja katso minun käsiäni, ja ojenna tänne kätes, ja pistä minun kylkeeni, ja älä ole epäuskoinen, vaan uskovainen.
28 “My Lord and my God!” Thomas responded.
Toomas vastasi ja sanoi hänelle: minun Herrani ja minun Jumalani!
29 “You trust in me because you've seen me,” Jesus told him. “Happy are those that haven't seen me yet still trust in me.”
Jesus sanoi hänelle: ettäs näit minun, Toomas, niin sinä uskoit: autuaat ovat ne, jotka ei näe, ja kuitenkin uskovat.
30 Jesus did many other miraculous signs while he was with his disciples that are not recorded in this book.
Niin teki myös Jesus monta muuta merkkiä opetuslastensa nähden, jotka ei tässä kirjassa ole kirjoitetut.
31 But these are written down here so that you may trust that Jesus is the Messiah, the Son of God, and that by trusting in him as he is you will have life.
Mutta nämät ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että te saisitte elämän uskon kautta hänen nimeensä.
