Job 9
1 Job replied,
Job vastasi ja sanoi:
2 “Yes, I know all that! But how can anyone be right before God?
Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä.
3 If you wanted to argue with God, God could ask a thousand questions that no-one could answer.
Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen.
4 God is so wise and so powerful that no-one could challenge him and win.
Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut?
5 God moves the mountains suddenly; he overturns them in his anger.
Hän siirtää vuoret ennenkuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa.
6 He shakes the earth, making its foundations quake.
Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat.
7 He is the one who can command the sun not to rise and the stars not to shine.
Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet.
8 He alone is the one who stretches out the heavens and walks on the waves of the sea.
Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä.
9 He made the constellations of the Bear, Orion, the Pleiades, and the stars of the southern sky.
Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin.
10 He is the one who does incredible things that are beyond our understanding, marvelous things that are uncountable.
Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä.
11 But when he passes by me, I don't see him; when he moves on, he is invisible to me.
Katso, hän käy minun ohitseni ennenkuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennenkuin minä sen ymmärrän.
12 If he takes away, who can prevent him? Who is going to ask him, ‘What are you doing?’
Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet?
13 God does not restrain his anger; he crushes Rahab's helpers underfoot.
Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat.
14 So how much less could I answer God, or choose my words to argue with him!
Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan?
15 Even though I'm right, I can't answer him. I must plead for mercy from my judge.
Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla.
16 Even if I called him to come and he responded, I don't believe he would listen to me.
Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni;
17 He pounds me with the winds of a storm; he wounds me time and again, without giving a reason.
Sillä hän hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä.
18 He doesn't give me a chance even to catch my breath; instead he fills my life with bitter suffering.
Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella.
19 If it's a question of strength, then God is the strongest. If it's a question of justice, then who will set a time for my case?
Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani?
20 Even though I am right, my own mouth would condemn me; even though I am innocent, he would prove me wrong.
Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi.
21 I am innocent! I don't care what happens to me. I hate my life!
Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun eIämääni.
22 That's why I say, ‘It makes no difference to God. He destroys both the innocent and the wicked.’
Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman.
23 When disaster strikes suddenly he mocks the despair of the innocent.
Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta.
24 The earth has been handed over to the wicked; he blinds the eyes of the judges—if it's not him who does this, then who is it?
Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on?
25 The days of my life race by like a runner, rushing past without me seeing any happiness.
Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet.
26 They pass by like fast sailing ships, like an eagle swooping down on its prey.
Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle.
27 If I said to myself, ‘I will forget my complaints; I will stop crying and be happy,’
Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni:
28 I would still be terrified at all my suffering because you, God, will not say I'm innocent.
Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna.
29 Since I'm condemned, what's the point in arguing?
Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan?
30 Even if I wash myself with pure mountain water and clean my hands with soap,
Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla,
31 you would toss me into a slime pit so that even my own clothes would hate me!
Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi.
32 For God is not a mortal being like me, I can't defend myself or take him to court.
Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen.
33 If only there was an arbitrator who could bring us both together!
Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme.
34 I wish God would stop beating me with his rod and terrifying me!
Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua;
35 Then I could speak up without being afraid—but since I am, I can't!”
Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä.
