Job 4
1 Then Eliphaz the Temanite answered Job.
Silloin teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:
2 “Could I say a word? I don't want to upset you but who could keep quiet and not respond?
"Ethän pane pahaksesi, jos sinulle puhutaan? Kuka voi vaitikaan olla?
3 You've certainly encouraged many people and supported those who are weak.
Katso, monta sinä olet ojentanut, ja hervonneita käsiä olet vahvistanut;
4 Your advice has helped those who are stumbling not to fall, and you have strengthened those whose knees are weak.
sanasi ovat nostaneet kompastunutta, ja rauenneita polvia olet voimistanut.
5 But now you're the one suffering and you're upset.
Mutta nyt, kun itseäsi kova kohtaa, sinä tuskastut, kun se sinuun sattuu, sinä kauhistut.
6 Wasn't it your reverence for God that gave you confidence and your integrity that gave you hope?
Eikö jumalanpelkosi ole sinun uskalluksesi ja nuhteeton vaelluksesi sinun toivosi?
7 Think about it: since when did the innocent die? Since when were good people destroyed?
Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut, ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon?
8 From what I've seen it's those who plant evil and sow trouble who reap the same!
Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin.
9 A breath from God destroys them; a blast of his anger wipes them out.
Jumalan henkäyksestä he hukkuvat, hänen vihansa hengestä he häviävät.
10 Lions may roar and growl, but their teeth still break.
Leijonan ärjyntä, jalopeuran ääni vaiennetaan, ja nuorten leijonain hampaat murskataan;
11 Even a lion dies from lack of food, and the lioness' cubs are scattered.
jalopeura menehtyy saaliin puutteesta, ja naarasleijonan pennut hajaantuvat.
12 A word quietly crept up on me; a whisper reached my ear.
Ja minulle tuli salaa sana, korvani kuuli kuiskauksen,
13 Troubling thoughts came to me in nightmares when you fall into a deep sleep.
kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä, kun raskas uni oli vallannut ihmiset.
14 I became terrified and trembled; all my bones were shaking.
Pelko ja vavistus yllättivät minut, peljästyttivät kaikki minun luuni.
15 Then a breath brushed my face and gave me goose-pimples.
Tuulen henkäys hiveli kasvojani, ihoni karvat nousivat pystyyn.
16 Something stopped, but I couldn't see its face. My eyes could only make out a shape. It was totally quiet, and then I heard a voice:
Siinä seisoi-sen näköä en erottanut-haamu minun silmäini edessä; minä kuulin kuiskaavan äänen:
17 ‘Can anyone be right before God? Can anyone be pure before their Maker?
'Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä, onko mies Luojansa edessä puhdas?
18 If he doesn't even trust his servants, and he says his angels make mistakes,
Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota, enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja;
19 how much more does this apply to those who live in these houses made of clay, whose foundations are based on dust, who fall apart like clothing to a moth?
saati niissä, jotka savimajoissa asuvat, joiden perustus on maan tomussa! He rusentuvat kuin koiperhonen;
20 Alive in the morning, they are dead by evening. They die, unnoticed.
ennenkuin aamu ehtooksi muuttuu, heidät muserretaan. Kenenkään huomaamatta he hukkuvat ainiaaksi.
21 They are like tent ropes that are pulled up, and they collapse in death. They die without wisdom.’
Eikö niin: heidän telttanuoransa irroitetaan, ja he kuolevat, viisaudesta osattomina.'"
