Job 39
1 Do you know when the wild goats give birth? Have you watched the birth-pains of the deer?
Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja?
2 Do you know how many months they carry their young? Do you know the time when they give birth?
Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat?
3 They crouch down in labor to deliver their offspring.
Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvat synnytystuskistaan.
4 Their young grow strong in the open countryside; they leave and never return.
Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla; ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja.
5 Who gave the wild donkey its freedom? Who set it free from its bonds?
Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasin siteet,
6 I have given it the wilderness as its home, the salt plains as a place to live.
sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi?
7 It despises the noise of the city; it doesn't need to listen to the shouts of a driver.
Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule;
8 It hunts in the mountains for pastureland, searching for all kinds of green plants to eat.
se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa.
9 Is the wild ox willing to serve you? Will it spend the night at your manger?
Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen?
10 Can you tie a wild ox to a plow? Can you make it till your fields for you?
Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten?
11 Because it's so powerful can you trust it? Can you depend on it to do your heavy work for you?
Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät?
12 Are you sure it will gather your grain and bring it to your threshing floor?
Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi?
13 The ostrich proudly flaps her wings, but they are nothing like the flight feathers of the stork.
Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys?
14 The ostrich abandons her eggs on the ground, leaving them to be warmed in the dust.
Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi.
15 She doesn't think that they can be crushed underfoot, trampled by a wild animal.
Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki.
16 She is tough towards her young, acting as if they didn't belong to her. She doesn't care that all her work was for nothing.
Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää.
17 For I, God, made her forget wisdom—she didn't get her share of intelligence.
Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi.
18 But when she needs to, she can jump up and run, mocking a horse and its rider with her speed.
Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.
19 Did you give the horse its strength? Did you place a mane upon its neck?
Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvalla harjalla?
20 Did you make it able to jump like a locust? Its loud snorting is terrifying!
Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on peljättävä.
21 It paws at the ground, rearing up with power as it charges into battle.
Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan.
22 It laughs at fear; it is not frightened at all.
Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä.
23 The quiver full of arrows rattles against it; the spear and the javelin flash in the sunlight.
Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi.
24 Shaking with rage it gallops across the ground; it cannot remain still when the trumpet sounds.
Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitä pidätä sotatorven pauhatessa.
25 Whenever the trumpet calls, it is ready; he senses the sound of battle from far away, he hears the commanders shouting.
Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon.
26 Is it through your wisdom that the hawk soars, spreading its wings towards the south?
Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä kohti etelää?
27 Do you command the eagle to fly high and make its nest in the summits of the mountains?
Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen?
28 It lives among the cliffs, and roosts on a remote rocky crag.
Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan.
29 From there it spies its prey from far away, fixing its gaze on its victim. Its chicks eagerly swallow blood.
Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät.
30 Where the carcasses are, that's where birds of prey are found.”
Sen poikaset särpivät verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin."
